Pastori Jussilainen
Pastori Jussilainen Mehukaalassa
2.12.2022
Rakkaat seurakuntalaisetViime vuonna esitin toivomukseksi, että suuri joukko mehun jäsenistä tulisi tänä vuonna vuosigaalaan pieni käärö kainalossa, jotta voisimme onnitella uutta Mehun jäsentä, kun jäsenmäärä uhkaa hiipua. Ikäväkseni olen joutunut toteamaan, ettei ole tullut tähän mennessä yhtäkään tapausta. Ehkä latauksessa sentään on. Eräs rouva ilmoitti juuri, että teon alla on. Toki kolme uutta jäsentä on tullut vuoden aikana - se ilahduttaa meitä. Tervetuloa mukaan tähän nuorisoseuraan! Maailmalla kyllä väestö kasvaa. Saimme juuri kuulla uutisen YK:sta, että 15. marraskuuta maailman väestö ylitti 8 miljardia asukasta. Suomessa meitä on 5,56 miljoonaa. Menneestä muistan, kun pidin ensimmäisen saarnani ja yksi seurakuntalainen tuli kiittämään saarnasta. Hän sanoi ”Olipa niin helvetin hyvä saarna.” Totesin, että kiitos, mutta toivoisin, ettette käyttäisi tuollaista kieltä Herran huoneessa. Käyttäkää toisenlaista siistimpää kieltä. Kaveri poistui, mutta tuli takaisin ja sanoi: ”Anteeksi kielenkäyttöni, mutta tämä saarna oli tosiaan niin helvetin hyvä saarna, ihan sekosin ja laitoin vahingossa tonnin kolehtihaaviin.” Siihen minäkin ällistyneenä totesin, että älä helvetissä! Me olemme kanttorin kanssa nyt ryhtyneet säästötoimiin koronan ja sähköpulan vuoksi. Istumme kanttorin kanssa jokseenkin pimeässä sakaristossa koko päivän kynttilän valossa. No, löydämme kyllä vähän hämärässäkin kirkon ehtoollisviinipullot. Olen muuten käyttänyt koronan aikana suojamaskia, en varsinaisesti koronan takia, vaan ettei viina haise salin puolella. Olemme sopineet niiden kolmen mummon kanssa, jotka vielä käyvät kirkossa, että he kävisivät säästösyistä vain vuorotellen kirkossa. Näin voimme turvata heille riittävät turvavälitkin. Mummot viihtyvät kyllä kotonakin hyvin, ne ovat nimittäin kovia pelaamaan korttia. Huomasin kirkossa, kun kolehtihaavi tuli mummojen kohdalle, niin he totesivat, että sökö vaan. Olen pyytänyt, että kanttori soittaa säästösyistä vain puolet virrestä. Minä olen lupautunut puolittamaan saarnan. Tosin kanttori on ruvennut valittamaan, että sakaristossa on hirveän kuumaa, kun ilmastointi ei pelaa sähkökatkosten vuoksi. Hän sanoi, että hikoilee kuin nunna pornokaupassa. Kävin muuten kiireen keskellä koronarokotuksessakin. Otin vahingossa mukaan isoisänisän passin. Hän on syntynyt 1860 eli hän olisi nyt 162 vuotta. Kun ojensin passin, hoitaja katsoi sitä ja totesi, että olette tosi poikkeuksellisen hyvin säilynyt vanhus, mutta löi kuitenkin piikin ja hymyili. Minä olen aina halunnut papiksi, kun siinä hommassa pääsee aina ensimmäiseksi kahvipöytään ja on vain yksi päivä töitä viikossa. Kirkkoviiniä saa lutkuttaa mahan täydeltä sakaristossa. Minun vaimoni muuten aina sanoo, että minun pitäisi mennä mukaan politiikkaan. Hän sanoo, että minusta tulisi hyvä pääministerikin, minä kun kuulemma valehtelen sujuvasti. Kyllä minä sitä kovin harkitsenkin. Kylän muijatkin sanovat, että olen varmasti käynyt yhden vuoden liikaa koulua, jotenka minä kelpaisin mainiosti eduskuntaan Kaikenlaisia muistikuvia tässä on. Minun täytyy teille oikein kertoa, että minä olen ollut oikein filmissäkin. Minä olin siinä Kaurismäen filmissä ”Kauas pullot karkaavat” - ei kun ”Kauas pilvet karkaavat”. Esitin semmoista koiraa siinä, joka söi mustaa makkaraa takapihalla pimeässä. No meidän muija taas on ihan oikea filmitähti. Hän oli siinä Pölösen filmissä Hetassa, hän esitti semmoista keittiön ovea, kun hän osaa narista niin kovin hyvin. No tietysti siinä sitten häneltä äänikin meni eikä häntä sitten enää mihinkään filmiin ole pyydettykään. Arvoisat seurakuntalaiset, Kohta aurinko taas nousee yhä korkeammalle ja edessäpäin on kaunis kevät. Tänään me keräämme kolehdin kirkon rahastoon rikkoutuneen hautausmaan aidan korjaamiseksi ja poikani Valtterin uuden Mersun hankkimiseksi. Kuten te olette lehdistä lukeneet, poikani Valtteri ajoi viime viikolla yöllä noin klo 02.38 hautausmaamme kiviaitaan, jolloin auto murskautui pahoin ja aitaan tuli suuri aukko. Tämä tapahtui täysin pojasta riippumattomasta syystä. Pahat kielet puhuvat, että Valtteri olisi ollut muka kauhean humalassa ja että hänen tarkoituksensa oli ollut hakea lisää viiniä kirkkomme sakaristosta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tiedän sen hyvin, koska me kanttorin kanssa silloin viikolla maanantaina ja tiistaina juotiin muutama pullo kirkon viiniä vain tarkistaaksemme, miten ne ovat säilyneet viime kesän yli. Loput viinit siirsimme pappilan kellariin turvaan seurantaa varten. Niin kuin jo totesin kolehdilla haluamme palauttaa kirkon taloudellisen aseman sille kuuluvaan arvoon. Samalla te seurakuntalaiset saatte sisäisen rauhan ja antamisen ilon tunteen. Rahalla voimme korjauttaa hautausmaan aidan ja voimme myös hankkia pojalleni uuden Mersun. Ilmoitusasiana seurakunnalle vielä toteaisin, että Haara-nimiseltä tilalta ei ollut ketään tänään kirkossa. Isäntä Haarasta on sairaana ja piika samasta paikasta. Avioliittoon kuulutetaan kova Petankin pelaaja Oskari Pölkky, joka on aina viettänyt aikaa ja viihtynyt eläinten panossa - anteeksi - parissa, ja kanttorin tytär Esteri Vilkku, joka tunnetaan varuskunnassa uhrautuvasta, antaumuksellisesta yöstä - anteeksi - työstä. Samoin avioliittoon kuulutetaan kova keilaaja Anttoni Olkinuora, joka tunnetaan joka puolella suorastaan ja ulospäin suuntautuvasta elämäntavasta, ja leski Elsa Veräjä, joka tunnetaan hyvänä kotiviinin - anteeksi - kotiviilin valmistajana. Vielä avioliittoon kuulutetaan taksinkuljettaja Anselmi Kuitti edellyttäen, että se pääsee vankilasta lomalle, kun se myös ajoi kännissä sähkötolppaan ihan nimismiehen talon edessä, ja verovirkailija Mimmi Perälauta, vaikka häntäkin epäillään jostain verovilpistä. Muutama päivä sitten televisiossa näytettiin, kuinka Paavalin kirkossa tanssittiin. Me totesimme kanttorin kanssa, että työ kulkeekin kohta kirkossa tanssin merkeissä. Vaarana on, että me joudumme tanssimaan kirkossamme olevien kolmen mummon kanssa, tai pahimmassa tapauksessa me joudumme tanssimaan kanttorin kanssa keskenään. Se arveluttaa meitä kovasti. Toivotankin seurakunnalle iloisia joulukirkkotanssiaisia! No, tässä olikin kaikki tällä kertaa.
Pastori Jussilainen |
Pastori Jussilaisen uudenvuoden tervehdys - valoa päin
Hyvät seurakuntalaiset |
UUSIA TUULIA ODOTELLESSA - PASTORI JUSSILAINEN MEHUKAALASSA 2021 Kun kerroin kanttorille tämän, hän totesi, että me tarvitsemme nyt paljon maahanmuuttajia ja erityisosaajia. Hän ehdotti, että kysellään, olisiko Malmilla tällaista väestöä. Finlandia-palkinnon ehdokkaiksikin löydettiin 6 romaania. Olen huolestuneena pannut merkille, että jäsenistömme piirissä ei ole ollut synnyttäjiä pitkään aikaan. Siksi seurakuntamme nimissä kehotankin teitä nyt synnytystalkoisiin. Näenkin täällä viriilejä miehiä ja kypsiä naisia. Tämän lisäksi vetoan, että jokainen jäsen voisi vielä tutkia ja penkoa omia nurkkia tai komeroita, josko sieltä löytyisi joku uusi mehun jäsen esim. anoppi tai muu läheinen. Syytin vaimoa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Olen väistellyt myös työntekoa. Siksi ryhdyin papiksikin, kun näin että papin lapiossa on vain ripaus hiekkaa. Sanoin vaimolle, että niin kuin tiedät olen pannut multiin puolet kyläläisistä, olen juonut puolet kylän pontikasta, olen nainut puolet kylän naisista, anteeksi kirjoitusvirhe, olen kertonut satoja satuja asukkaille, olen puhunut totuutta säästeliäästi, olen mairitellut mummoja ja valehdellut verottajalle. Ajattelin, että joko se korona iski. Menin lääkäriin. Lääkärin kanssa sitten puhuttiin niitä näitä, minkä jälkeen hän kirjoitti lausunnon, jossa luki: potilas kertoo, että hän lähtee Turkuun, mutta on muuten terve mies. Kiitin tohtoria analyysistä. Olimme kanttorin kanssa ennakkoon sopineet, että kanttori soittaa aluksi kauniin biisin esim. " Jo joutui armas aika". Hän esitti, että lähtisin hänen kanssaan hirvimetsälle. Sanoin, että en lähde. Olen itse syntynyt vahingonlaukauksen seurauksena, en halua enää kuolla vahingonlaukaukseen. |
PASTORI JUSSILAISEN RETKI TIEDON LÄHTEILLE
13.4.2021
Yhtenä päivänä saimme kanttorin kanssa kutsun erään lehden
toimitukseen seuraamaan sen päivän työskentelyä.
Päätoimittaja otti meidät ystävällisesti vastaan ja ryhtyi heti esittelemään toimitiloja ja toimintatapoja.
Ensimmäisessä huoneessa pääpaino oli hoitaa journalismin
perustehtävää: esitellä faktoja, tuottaa todellista ajanmukaista ja
tasapuolista tietoa rehellisyyttä noudattaen ja ihmisarvoa
kunnioittaen, eritellä tietotulvaa ja selkeyttää maailmankuvaa
asiakaslähtöisesti ja rauhaa edistäen.
Toisessa huoneessa tuotettiin vähän väljästi tulkittua ja vähemmän
tutkittua tietoa.
Kolmannessa huoneessa käsiteltiin huonosti harkittuja ja jopa tarpeettomia aiheita.
Neljännessä huoneessa masinoitiin poliittisten lasien läpi tarkoituksenmukaisia uutisia totuutta muunnellen.
Viidennessä huoneessa harrastettiin tietoisesti faktojen karttelua ja vähättelyä, erilaisia hämäyksiä ja asioiden tahallista sotkemista.
Kuudennessa huoneessa peräkopissa suollettiin suoranaisia valheita ja vääristäviä tulkintoja eri aiheista , totuutta välttäen ja asioita salaillen.
Kierroksen päätteeksi kanttori kysyi minulta, missä huoneessa sinä
haluaisit työskennellä. En vastannut. Totesin kanttorille, että meillä ei sentään ole puoliksikaan noin pitkää listaa, vaikka vähän epämääräisiä ne ovat meidänkin selitykset.
Tulipa paljon mietittävää siitä, miten meitä kohdellaan tässä ajassa. Totuuden nimissä on todettava, että perusrehellisiä ja asiallisia toimittajia toki on, vaikka joskus tuntuu, että niitä on kovin vähän. Toki ilmassa liikkuu vanha ajatusleikki "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".
Ihmetystä joskus tuntuu herättävän esim. useiden tv-toimittajien
työskentely. Toimittaja kyselee haastateltavalta, joka ei aina vastaa
kysymyksiin, vaan puhuu niitä näitä. Toimittaja tyytyy siihen ja siirtyy uuteen asiaan. Hänelle tärkeintä on haastattelu, ei asia, josta juuri on kysynyt.
Huvittavaa on, että toimittaja saattaa esim. seistä Säätytalon edessä ja kertoa, että hallitus on talossa, hallitus istuu, hallitus kertoo tai ei kerro, katsotaan? Asioita arvuutellaan ja ihmetellään, ehkä huomenna saadaan jotain tietoa, seuraamme täällä sateessa tilannetta ja joskus sieltä taustalta kuuluukin ääni "voi v?u kun täällä on kylmä". Tilanne ei ole toimittajan, vaan työnantajan vika. Tavaksi on myös tullut televisiossa sellainen merkillisyys, että toimittajat usein haastattelevat toinen toisiaan oli kyseessä sitten asia- tai viihdeohjelma.
Mitähän se johtoporras oikein tekee? No, niillä on tietysti kiireistä ja kuumat oltavat bunkkerissaan, siellä ne hikoilee kuin huora kirkos.
No niin, nyt on taas talven pölyt pyyhitty ja siirrytään iloisiin asioihin! Lähdemme kanttorin kanssa sakaristoon haastattelemaan toisiamme Kirkko ja me -lehteen.
Pastori Jussilainen
PASTORI JUSSILAINEN - ARMAS JA SUVI TULOSSA KÄYMÄÄN
29.3.2021
Aina näin kevään kynnyksellä olemme kanttorin kanssa laulaneet selvin
päin virttä "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Kevät tulee rajoituksista huolimatta.
Tuli se kirkkovaltuuston puheenjohtajakin rajoituksista huolimatta
käymään. Sanoi tulleensa morjestamaan meitä kirkkomme sakaristoon,
kun sattui olemaan lähistöllä. Krapulassa se tuntui olevan. Annoin pari
pulloa ehtoollisviiniä ja se tuntui olevan mielissään. Tosin se totesi,
että kai te kanttorin kanssa olette olleet säästeliäitä viinin käytössä
näin koronan aikaan. Toki, toki, vastasin.
Pohdimme kanttorin kanssa sitä, että jos tulee ulkonaliikkumiskielto ja
säännös, että ulkoilla saa vain samassa asunnossa asuvan kanssa,
niin pitääkö meidän muuttaa samaan asuntoon kanttorin kanssa. Ei
kuulemma riitä, että ollaan päivät pitkät yhdessä sakaristossa. Jos me
muutamme samaan huusholliin, niin seurakuntalaiset luulevat, että olemme tulleet kaapista ulos.
Kanttori tuli yhtenä aamuna työpaikalle tuohtuneena ja kysyi minulta,
että voiko vitutukseen kuolla. Totesin, että kyllä voi. Kanttori siihen,
että sittenhän minä kuulun koronan osalta riskiryhmään ja täytyy päästä
heti rokotuksiin. Sanoin hänelle, että koita aluksi olla pari viikkoa selvin päin, niin maailma saattaa näyttää ihan kivalta.
Pari mummoa kävi uteliaisuuttaan urkkimassa minun ja kanttorin
työpaikalla. Mummot kysyivät, että mitä te puuhaatte siellä sakaristossa
päivät pitkät. Sanoin, että kirjoitan saarnoja ja teen tukimustyötä siitä, mitä vanhukset kokevat koronan aikakaudella - onko ukkelit pysyneet paremmin kotosalla?
Kanttori taas on syventynyt musiikin teoriaan ja selvittää, miten
virsien soittaminen vaikuttaa kuurojen mummojen sielunelämään.
Turruttaako se, kun siltä usein näyttää, kun katson tapahtumia
kirkon lehteriltä. Vai piristääkö se mielenlaatua? Tässä yhteydessä
mietin vain sitä, että kun kanttori on usein ns. pöhnässä, niin
päätelmät saattaa kovinkin vaihdella.
No, selityksiä nämä vain olivat, jotta päästiin mummoista eroon. Emme
toki tohtineet kertoa totuutta eli sitä, että tilastoimme viinikellarin
tuotteita ja selvitämme, ovatko viinit säilyneet talven yli ja
"poistamme" huonokuntoiset sekä tilaamme uutta tuotantoa seurakuntamme käyttöön.
Meillä on toki televisio sakaristossa. Katselemme sitä melko tiiviisti.
Oikein pelästyin, kun luin Rutger Bregmanin kirjan "Hyvän historia".
Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset katsovat uutisia yhden tunnin
päivässä ja se hänen mukaansa tekee ihmiselämän mittaan yhteensä kolme vuotta. Huh huh. Tosin se hieman hidastaa meidän pientä viinin
tissutteluamme.
Olemme kanttorin kanssa huolissamme mahdollisesti tulevista
liikuntarajoituksista, jos vaikka jalka lipeää kotiin mennessä, minkä
pitkä työpaikalla oleilu saattaa aiheuttaa. Kanttori jo kertoi,
että hänet poliisi pysäytti kun hän tuli työmaalle. Poliisi kysyi, onko
ihan välttämätöntä mennä kirkkoon. Kanttori totesi poliisille, että ei
sinne ole koskaan ollut välttämätöntä mennä eikä varsinkaan nyt, kun vanhat mummotkin ovat jääneet kotiin. Pitäähän minun kuitenkin käydä tarkistamassa viinikellarin lämpötila, kanttori oli selittänyt.
No, me todettiin yhdessä kanttorin kanssa, että tänään ei lutrata
kirkkoviiniä tavalliseen tapaan, vaan pullo mieheen riittäköön ja
varmoin askelin kotiin. Toivomme ja uskomme, että korona häviää Lontoon sumuun heinäkuuhun mennessä.
Iloitkaamme kevään auringosta!
Pastori Jussilainen
ps. Viittasin Rutger Bregmanin kirjaan Hyvän historia. Kannattaa lukea.
PASTORI JUSSILAISEN HELPOTUS1.3.2021 Vähän on ollut ahdasta eikä ole voinut paljoa keikutella. Tilanne näyttää jatkuvan, vaikka vähän on valoa, kun rokotukset antavat toivoa. |
Pastori Jussilainen, aurinkoista kevättä!14.1.2021 Vuosi 2021 alkoi hyvin: Trump kaatui vihdoin kuin vanha sähkötolppa, eikä sitä enää korjata. Nolo loppu mahtimiehelle. Vaimo kyllä kysyi, että koska sinä aiot lopettaa kokonaan ton viinan |
Pastori Jussilainen, vinkkejä valoon!
4.12.2020 Korona kiihtyy kuin Bottaksen auto -tästä huolimatta vinkkejä valoon Mehun puheenjohtaja Lehtonen otti yhteyttä ja esitti toivomuksen, että pastori Jussilainen esittäisi lohduttavia sanoja näin koronan aikaan tässä gaalassa. Muistakaamme, että maailmassa on paljon hyvää. Meillä on ruokaa ja varsinkin hyvää viiniä, jota me kanttorin kanssa vaalimme erityisen tarkasti. Mekin ehdimme täydentämään kirkkomme sakariston ehtoollisviinivaraston ennen koronavirusepidemiaa. Näin koronan aikana ihminen tarvitsee henkistä pääomaa. Emme pahastu, jos otatte vinkistä vaarin. Luin juuri, että Ilkka Brotherus on ansainnut 66 miljoonaa. Kanttori sanoi, että ei Brotherus ole siivooja, vaan siivousvälineitä valmistavan firman Sinituotteen omistaja. Jaa, sanoin, minä jo ehdin miettiä, että mikähän hänen mahdollinen ansiosidonnainen päivärahansa mahtaa olla, jos ja kun mahdollisesti hän joutuu koronan ansiosta ansiosidonnaiselle päivärahalle. Saanen kuitenkin olla kateellinen niille, jotka ovat pysyneet kaidalla tiellä ja eläneet nuhteettomasti. Tai Sibeliukselle, Olavi Virralle ja kumppaneille, jotka ovat tuottaneet paljon iloa tähän synkkään syksyyn. Jatkamme kuitenkin kanttorin kanssa vastuullista tehtävää näin korona-aikana viinikellarin vahtina ja kerromme ilosanomaa ja jaamme lohtua kaikille sitä tarvitseville.
|
Pastori Jussilaisen matka Lappiin
13.10.2020
Nyt kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät eikä aurinkorannikolle voi matkustaa, päätimme kanttorin kanssa aloittaa kotimaan matkailun.
Matkasuunnitelmiin kuului ruskamatka Lappiin.
Päätimme aloittaa liftaamalla. Lähdimme Lahdentien poskeen. Meillä tärppäsi heti. Heti alussa nähtiin Vantaan kupeessa oleva Ikea. Astuimme pois autosta ja poikkesimme Ikeaan. Se oli iso kauppa. Lattiasta luimme kyltistä, että "olet tässä". Ihmettelimme, mistä ne tiesivät, että olimme tässä.
Kuljimme loputtomasti ja eksyimme, siihen meni koko iltapäivä. Lopulta löysimme ravintolan, jossa tarjottiin lihapullia. Kanttori söi kaksi annosta ja minä puolikkaan. Lopulta tarjoilija talutti meidät ulko-ovelle. Kiitimme nöyrästi siitä, että pääsimme ulos.
Jatkoimme matkaa. Keravan kupeessa näytti olevan Koffin panimo, sinne.
Sanoimme olevamme alkoholitarkastajia. Näytin vanhaa pankkikorttia ja päästiin sisään. Kiertelimme isoa hallia. Siellä oli suuria kaljasäiliöitä. Ihastelimme paikkoja, sitten eksytimme oppaan ja livahdimme siivouskoppiin piiloon.
Ajattelimme, että yövytään siellä kaljapyttyjen lähellä. Illan pimetessä sitten hiippailtiin käytävälle, jossa oli paljon kaljakoreja, tuoretta olutta. Se oli ikimuistoinen "ravintolailta". Aamulla pikku pöhnässä livahdimme ulos - se onnistui.
Jatkoimme matkaa ja saavuimme Lahteen. Astelimme Lahden Seurahuoneelle. Vuonna 1892 sen aikainen kuvernööri myönsi luvan ravintolaliikkeelle, jossa sai myydä alkoholijuomia. Tällöin nimeksi tuli Seurahuone. Mutta 1893 oluenmyynti jouduttiin lopettamaan hurjastelun ja tappelujen vuoksi. Tämä johti siihen, että sinne asetettiin vakituinen poliisi. Vuonna 2015 Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone valittiin Euroopan parhaaksi kaupunkihotelliksi World Luxury Hotel Award -gaalassa.
Olimme aika polleita kun astuttiin niin hienoon hotelliin. No, meillä olikin parhaimmat kuteet päällämme, tosin kumisaappaat jalassa.
Seuraavana päivänä päätimme mennä Lahden pieneen hyppyrimäkeen laskemaan. No siellä me sovittiin, että kanttori laskee alastulorinnettä peruksillaan. Se oli virhe. Kanttorilta murtui häntäluu pahasti ja retki
loppui siihen. Kanttori vietiin ambulanssilla sairaalaan.
Minä menin läheiseen pubiin murehtimaan sattunutta. No, Lapin matka joutui vaaraan. Olin yksin pari viikkoa Seurahuoneella ja odotin kanttorin paranemista.
Vihdoin hän pääsi sairaalasta. Otimme heti pari pulloa hyvää samppanjaa ja lopuksi punaviiniä. Pikkuhiljaa meidän puhe alkoi siirtymään matkan mielekkyyteen. Ensiksi kanttori vihjaisi, että olisiko meidän Lapin-matka tässä. Totesin, että pohditaan asiaa aamulla.
Meille aamut ovat usein tukkoisia, niin nytkin, mutta jatkoimme eilistä keskustelua matkan mielekkyydestä. Kanttori sanoi haluavansa Kanarian-lomalle. Kysyin että miksi? Hän totesi, että ei oikein enää jaksa kuunnella turhia "puheita". Jaaha, sanoin.
Myöhemmin kun tapasin kanttorin vaimon, sanoin hänelle, että puhu vähemmän.
Lopuksi totesimme, että kyllä me voidaan kotimaan matkailua suorittaa etänä. Mielikuvitusta voi käyttää ja kotona me voidaan tuoda TV ja muut pensselit sakaristoon ja näin tutustua Lapin taikaan etänä.
Näin voidaan käydä Inarissa, Äkäslompolossa, käsivarressa jne. ja seurata poroerotteluja ja porojen munien pureskelua ja kuulla joikuja, joihin mekin voimme yhtyä sakaristossa. Jo siksikin kun olen kuullut, että
revontuletkin Lapissa ovat niin kirkkaat, että silmiin ottaa, niin voi olla paree että jätetään tämä väliin.
Lähdetään kotiin. Siihen me sitten päädyttiin.
Kotona emme kertoneet, ettemme missään Lapissa olleetkaan. Kotiväki ja kaverit vain ihmettelivät, että ette sitten viitsineet edes korttia lähettää jotta olisimme nähneet tunturien lumon, vai loppuiko Lapista juomat?
Kaverit vähän ihmettelivät, että meillä oli paljon kerrottavaa alkumatkasta, mutta loppupuolelta ei näytä olevan muistikuvia.
Ei ulkomaan matkoiltakaan aina kaikkea kerrottu, se on matkojen juju.
Kyllä matkailu avartaa ja luo mielikuvia arkeen.
Suositaan kotimaan matkailua!
Pastori Jussilainen
Vielä se korona piinaa
1.10.2020
Koronatorjunnassa voidaan kysyä, mikä menee nyt edellä: liike-elämä, markkinavoimat vai ihminen?
Kuinka monta ihmistä vielä sairastuu tai menehtyy ennen kuin todella herätään taudin vakavuuteen?
Nyt paljon argumentoidaan, että tartunnan saajat ovat pääosin nuoria ja nuorison sairastuminen on vähäistä. Altistumisia tapahtuu eniten yökerhoissa, ravintoloissa, yleisötapahtumissa ja muissa nuorison pippaloissa. Onko niin, että nuoriso ei menekään kotiin näistä tapahtumista eikä tällöin levitä virusta ympärilleen kotona ja lähipiirissä?
Vastuu on tietysti meidän kaikkien, myös viranomaisten hallitus mukaan lukien.
Näistä asioista ns. markkinavoimat vähiten tuntevat vastuuta.
Tilanne näyttää pahenevan - mitä teemme, jos korona kolkuttaa oveamme?
Meillä kanttorin kanssa on helppo olla täällä sakariston suojissa karanteenissa viinipatterien kera. Olemmekin ystävällisesti kehottaneet: "mummot, pysykää poissa!".
No, nuoriso on kiitettävästi pysynyt muutenkin poissa kirkosta.
Eräänä päivänä vallesmanni poikkesi meitä tapaamassa. Hän kertoi, että eräs kirkkovaltuuston jäsen oli ihmetellyt, kun kirkon ehtoollisviiniä on kulunut yllättävän paljon näin koronankin aikana, vaikka ihmisiä liikkuu kovin vähän.
Totesin vallesmannille, että sitä me kanttorin kanssa olemme myös kovasti ihmetelleet ja miettineet, että onkohan tästäkin vastuussa liike-elämä.
Lupasimme vallesmannille olla työmme ohella entistä valppaampia ja vahtia, ettei ulkopuoliset voimat käytä viinikellaria hyväksi.
Nyt kun joulukin lähestyy, on muistettava, että joskus aiemmin on vastaavasta aiheesta - viinin lipittämisestä - epäilty joulutonttuja.
Joulupukkia emme sentään ole tohtineet epäillä.
Vallesmanni kiitti meitä lämpimästi informaatiosta, minkä jälkeen sitten otimme yhdessä kunnon tömssyt. Totesimme, että nyt EU:n miljardipaketti luo puitteet sille, että viinikellarin täydentäminen kuuluu tämän paketin jaon piiriin.
Kuten tiedetään ovat Italian valtion, kirkon ja mafian välit hyvät ja oletamme, että he ratkaisevat tämänkin ongelman esimerkillisesti siten,
että viinikellarit eivät Italiassakaan tyhjene.
Se kannustaa Suomeakin hoitamaan asian meitä tyydyttävällä tavalla.
Olimme vallesmannin ja kanttorin kanssa illan tunteina levollisen luottavaisia siitä, että kaikki järjestyy.
Vallesmanni lupasi lohduttaa kirkkovaltuuston jäsentä, joka oli esittänyt huolestuneisuutensa.
Aamulla kanttorin kanssa pöhnässä herätessämme palasimme koronapohdintaan. Totesimme, että koronalla on syvä ja kavala vaikutus,
jota emme aina heti huomaa. Sosiaalinen verkostomme surkastuu. Yleinen ilmapiiri on, jos ei vielä ihan synkkä, niin epämääräinen. Tällöin ihminen sairastuu tietäen tai tietämättään, vaikutus psyykeen alkaa näkyä. Olemme tavallaan vankeina ulkoisesti ja etenkin sisäisesti olimme sitten työssä tai kotona.
Tähän on syytä tarttua pontevasti: ylös, ulos ja lenkille. Ystävien tapaaminen ja yhteydenpito järkevissä rajoissa on välttämätöntä. Uusien harrastusten löytäminen tuo iloa. Huumoria ei saa unohtaa, se pitää nupin pinnalla.
Totesimme kanttorin kanssa, että mekin sonnustaudumme lenkille ulos sakaristosta ja teemme ainakin 200 metrin lenkin ennen kuin avaamme uuden viinipullon.
Kanttori lupasi vetää myös pari jenkkaparodiaa
pianohaitarilla ja laulaa lurauttaa illan päätteeksi.
Viihdyttäkäämme toisiamme, kyllä tästäkin selvitään. Koronasta ja krapulasta.
Älkääkä antako ystävienne hävitä ympäriltänne!
Pastori Jussilainen
Pastori Jussilaisen Koronavilkku
8.9.2020
Koronavirukselle altistumisesta kertova kännykkään ladattava
Koronavilkku-sovellus on saanut yllättävän myönteisen vastaanoton
kansalaisten keskuudessa. On hienoa, että kaikkia keinoja pyritään
käyttämään viruksen torjunnassa. Toivottavasti tämä saa edelleen paljon käyttäjiä.
Koronavilkun tekninen toteutus on hyvä esimerkki siitä, mihin uusi
teknologia voi tulla ihmisten avuksi. Tämä aihe on tavalliselle
pulliaiselle vielä enemmänkin hepreaa, ja heprea taas on minulle
pastorina tuttu aihe. Näin äkkiseltään tulee mieleen, mihin uusi
teknologia antaa mahdollisuuksia.
Tässä muutama vähäpätöinen esimerkki,
mihin tällä tekniikalla on käyttöä:
1) Jos anoppi hiippailee lähistöllä, olisi voimakaskin piippaus
paikallaan, jotta ehtii pois kotoa pubiin.
Näin anoppi jää ihmettelemään miehen nopeaa reaktiota.
2) Jos krapulaan myötävaikuttavat kaverit ovat lähistöllä, olisi hyvä kunnon piippaus.
Vaimon huomautus ei kuulu tähän kategoriaan.
3) Jos verottaja pyörii lähistöllä, on tärkeää, että saa siitä ajoissa varoituksen, jotta ehtii repimään dokumentteja, joita ei kuulu verottajan nähdä.
4) Jos taas ulosottomies etsii asuntoasi, on syytä lähteä matkalle
vaikkapa Cayman-saarille ainakin puoleksi vuodeksi.
5) Jos vieras poliitikko vierailee paikkakunnalla, on pelkästään
henkisistä syistä hyvä saada varoitus, kun tutuissakin on tekemistä.
6) Urheiluväelle Koronavilkku-sovellus on varoitustoimena tärkeä, jos dobing-testaajat ovat lähellä, varsinkin jos kohteena ovat aiheellisesti esim. keilaajat - Petanqin pelaajat - koomakalastajat- varsinkin suunnistajat. Heidänhän aina kuitenkin epäillään menevän lenkillä pontikkatehtaalle kuusikon helmaan.
7) Kehotin myös kanttoria ottamaan varoitusvilkun käyttöön, kun eräs mummokin oli jo ottanut sellaisen, joka varoitti, jos kolehdinkantaja pyörii kirkossa lähistöllä toisella rivillä, niin kannattaa pikaisesti poistua paikalta.
Kanttorille neuvoin, että älä silloin vilkuile ympärille, vaan ole soittavinasi tai siirry välittömästi sakaristoon. Tosin siellähän se viihtyy muutenkin, kun siellä on paksut muurit ja viinipatterit. Sinnehän hallin haukku ei kuulu.
Kuten voidaan havaita, Koronavilkun tapainen uuden teknologian
hyväksikäyttö on mahdollista. Ei pidä kulkea korvatulpat korvissa, ollaan valppaina piippaukselle, varsinkin jos työnantajat uhkaa lomautuksilla tai irtisanomisilla.
Ei ole muuten Helsingin poliittiset päättäjät kuulleet minkäänlaista
piippausta, kun Olympiastadionin rakennustyöläisiä on pidetty
ala-arvoisissa oloissa ja huijarityönantajien mielivallan alaisina.
Muistakaa rakennushuijarit: Kun aika tulee, madot syövät jalkaa, joka on niitä polkenut. Helsingin päättäjät: Korvatulpat taskuun, jotta hätähuuto kuuluisi.
Eläkeläisille piippaus on kohtalonkysymys. Jos kuulee, korostan, jos kuulee piippauksen, se koskee usein kysymystä "oletko ottanut lääkkeesi - oletko syönyt - tuliko kusi - haluatko vielä ottaa yhden yömyssyn konjakkia".
Näin joka aamu kysyy itseltään, missä mennään.
Pastori Jussilainen
MITÄ PASTORI JUSSILAISEN PÄÄSSÄ PYÖRII TÄNÄÄN?
27.8.2020
Yhtenä päivänä istuin sakaristossa kanttorin kanssa pikku pöhnässä.
Kanttori poikkes pihalle kuselle ja sinä aikana mulle pöllähti joukko
suuria kysymyksiä, joista päätin kysellä kanttorinkin mielipidettä.
Hänen tultua takaisin rupattelemaan ja kostuttamaan huulia hyvällä
viinillä aloitin kysymällä retorisen kysymyksen: Miten nykyajan ihminen
jaksaa kantaa kaikki suuret haasteet, joita julkinen keskustelu meille
asettaa joka päivä? Otetaan muutama esimerkki:
1) Luin lehdestä 22.8. uutisen: uusiutuvat luonnonvarat maailmassa ovat
tältä vuodelta loppu tänään. Nyt ollaan vasta elokuussa.
Tulevaisuudennäkymät näyttää huonolta.
2) Maailman väestön liikakasvu on tiedossa.
3) Nälänhätä vaanii yhä suurempia väestöryhmiä maailmassa.
4) Ilmastonmuutos on vakava uhka ihmiskunnalle.
5) Demokratia on monessa maassa uhattuna (USA - Kiina - Venäjä -
Lähi-Itä, lisää maita riittää lähempänä kuin luulemmekaan). EU:n
miljardin tukipaketti myllertää. Kansalaisilta ei kysytä, olemme ulkona
kuin lumikukko.
6) Uusi teknologia ja tekoäly alkaa olla pienen ryhmän käsissä ja
vallassa.
7) Maahanmuutto-ongelmat ovat vasta tulossa oven takana.
8) Korona kolkuttelee jokaisen oven takana.
9) Osa ihmisistä elää somessa, näpelöidään näppäimiä sormet veressä.
10) Iso osa ihmisistä on yksinäisyyden syövereissä.
11) Itsekkyys ja ylimielisyys kasvaa.
12) Olemmeko lopullisesti ulkopuolisia? Missä maailmassa elämme? Miten
pitää mieli ja järki kasassa? Pitääkö meidän vain uskoa, mitä meille
syötetään vai luotammeko siihen, että pystymme parempaan omaan
ajatteluun ja luottamaan yhteisöllisyyteen? Näitä huolia kannattaa
lusikoida vain pienellä teelusikalla.
Tulipahan tässä pitkä litania vakavia ongelmia, joita ihmiskunta joutuu
kohtaamaan. Tähän vuodatukseen haluan kuitenkin todeta: en aio hypätä
suohon. Totean kaikella vakavuudella, että kyllä maailmassa on
tapahtunut ja tapahtuu paljon myönteistä, mutta siihen on aihetta palata
toisessa rupatteluhetkessä silloin kun ei ole pöhnässä.
Tiedostan, että psykologit ja pyskologit ja muut maailmanparantajat
voivat kertoa, kuinka suuren taakan ihminen kestää. Tähän porukkaan ei
kuulu poliitikkoja. Taitaa olla hyväksi ihmiselle, ettei yritä kantaa
kaikkia suuria ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia hartioillaan. Jotkut vain
pohtivat, onko meillä tarpeeksi vessapaperia, onko ripsivärit oikeita,
pääsenkö tänä viikonloppuna Pariisiin viininmaistajaisiin, voinko käydä
katsomassa Kiteen pontikkatehtaan työntekijöiden pesäpallomatsia ensi
pyhänä, mitä ruokalajeja esitellään jokaisella tv-kanavalla 7 päivää
viikossa jne.
Nyt näyttää iloittavan lehdissä siitä, että markkinoille on tullut uusia
seksileluja, joista jokainen voi kotona nauttia niin, että peitot pöllyää. Hesarikin näytti niitä suosittelevan. Ennen ei seksiin tarvittu
leluja. Kartanonherrat, piiat, rengit ja pojankoltiaiset nai niin että
pahnat pöllys. Jotkut tarinan mukaan paneskelivat lampaita. Kun olin 10
vanha, niin kuulin kylällä puhuttavan, että naapurikylän bussikuski oli
Käynyt navetassa paneskelemassa lehmää. Paljon on näitäkin suuria
pohdinnan aiheita. Kanttori totesi ja huokaili päätteeksi. Helppo sinun
on puhua kun sinun ei tarvitse töiksesi lukea ja puhua muuta kuin
vanhoja satuja, joihin mummot uskoo.
Vastauksia ei löydetä nyt, mutta mennään ulos torille tai tuopille
hyvien ystävien pariin. Kyllä ennenkin on pahasta krapulasta selvitty
yhdessä. Martti Luther totesi aikanaan: jos vaikka tietäisin, että
maailmanloppu tulisi huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.
Pastori Jussilainen
PASTORI JUSSILAINEN KUNTOILEE MAAHANMUUTTAJIEN PARISSA
16.8.2020
Me päätimme kanttorin kanssa mennä aamulenkille rantabulevardille, kun
ei ollut muutakaan tekemistä. Tää oli eka kerta moneen vuotte. Panin
koinsyömät veryttelyhousut ja vanhat aamutossut jalkka.
Se oli kauhee kokemus. Rantatiel oli tuhatmäärin valkoposkihanhia ja
paskakikkaroita pilvin pimein. Me punanenäset ja punaposkiset oltti ihan
hukas. Koronan takia ei kasvomaskeja tarvittu, mutta paskakokkareita
varten olisi pitänyt olla. Turvaväli hanhiin oli alle 10 senttimetriä.
Ne piti kovaa meteliä, puhetta niiltä tuli kuin Krista Kiurulta ja Annika Saarikolta - mitään siitä ei saanut selvää. No Kulmuni jäi mainitsematta, mutta "kuollut hevonen" ei tarvitse piiskaa.
Eduskuntakin on päättänyt, että täysistunnossa saa olla paikalla
kerrallaan vain 54 kansanedustajaa eli runsas neljännes edustajista. No
se riittäis normaalissakin tilanteessa. Näin hanhiakin tulisi rajoittaa.
Halla-Aho vihaa niitä vielä enemmän, ovathan hanhetkin maahanmuuttajia.
Sanoin kanttorillekin, että voi perkele, astuin paskaan melkein joka
askeleella. Totesin, että kyllä töissä saarnastuolin pöntössä olisi
helpompi olla, sakariston viinikellarista puhumattakaan. Me päätettiin
kanttorin kanssa, että pannaan kasvomaskit päähän ja ollaan karanteenis
sakaristos loppuvuosi.
Muuten noi rannassa olevat maahanmuuttajat ainakin vähenee syksyyn
mennessä. Kanttori kertoi lukeneensa juuri lehdestä, että rovaniemeläisessä yökerhossa 45 ihmistä sai koronatartunnan. Jos haluaaa olla ilkeä, voisi sanoa: Menkää yökerhoon ja pysykää siellä!
ps. Valko-Venäjällä "rauhalliset" mielenosoittajat rikkovat paikkoja ja
ryöstävät kauppoja ja poliisit ampuu kumiluoteja ja taputtaa
persuksille. Joutais se Lukasenka jo jäähylle. Toisaalta taas Trump
ampuu kovilla, varsinkin mustia.
Meille tärkein uutinen on kuitenkin: Mitenkähän koronan käy? Se on
korkeemmas käres. Kasvomaskit ja huppu päähän. Sitten baanalle, ettei
tarvii sairaalassa katua. Muistakaa kuitenkin: jo antiikin roomalaiset
totesivat aikanaan "Memento mori".
Pastori Jussilainen
Pastori Jussilaisen Kevätpörriäinen v.2020
Kevät ja kesä ovat luonnossa liikkumisen riemullista kulta- aikaa. Vapun
pöhnät on lusittu. Näin päätimme kanttorin kanssa mennä luonnonhelmaan metsään, koronaa pakoon. Kohteena oli Nuuksion luonnonsuojelualue.
Kaupasta ostettiin vähän muonaa, kaksi grillattua kanaa ja kaksi koppaa
Koffin A-ta, kassiin pantiin myös pari kossua, varmuuden vuoksi. No
ruokakassi oli kovin vaatimaton mutta emmehän me nyt syömään menty
mettään. Heti aluksi perille päästyämme rakennettiin laavu yöpymistä
varten. Käytiin taloksi.
Näin koronaviruksen aikana tuli mieleen kun aikanaan lauluntekijä
Veikko Lavi kertoi, miten pahasta flunssasta pääsee eroon. Menee
kalliolle, jossa on sammalta ja asettuu siihen mahalleen maate ja kaataa
kossua sammalmättäälle ja panee nenänsä mättäälle. Makaa siinä
muutaman tunnin niin kyllä flunssa lähtee.
Ehkä tämä resepti päteisi koronaankin. Tätä Veikon konstia voitaisiin
kokeilla. Sanoin kanttoorille, että kokeile sää ensteks. No se sammu
heti, jäin yksin kalliolle katsomaan auringon laskua. Menin laavuun
maate, kanttori jäi kalliolle.
No seuraavana päivänä meil loppu jo kalja ja kossu. Ne pari kananpoikaa
oli viel jäljel, muuten eväät oli loppu, mitä tehdä. Sit piti käydä riu'ul ku maha alkoi ronklata. Siel me sit istuttiin vierekkäin kanttoorin kans. Oli meil siin kuiteskin turvaväli ja hajurako, mut hankalaa se riu'ulla oli kököttää. Siin riuul istuessa huomasin ku kettu silmät pyöreinä katteli meitä kiven takaa ku Halla-aho maahanmuuttajia ja näytti hampaitaan. Meinasin purota riu'ulta.
No kun kaljat ja muut juomat loppu oli pakko palata kotti vaikka
koronavirus vaanii. Onneks meillä sakaristossa on vielä muutama
ehtoollisviini, se on nyt tarpeen.
Kokemuksesta voin sanoa että luonnossa olo on ihmisille tärkeää. Tosin
meidän retki jäi aika lyhyeksi johtuen vähäisestä muonituksesta. Mutta
evästä pitää ottaa riittävästi mukaan. Jos pelkää riu'ulla istumista,
on syytä ottaa mukaan potta.
ps. älkää huiskiko pörriäisiä, ne ovat sinun ystäviä. Menkää metsään ja
viihtykää!
Pastori Jussilainen
23.4.2020 Kevättervehdys
Pastori Jussilainen Ei mul siit anopist mittä seuraa ollu. Se halus vaan käyrä kirkos. No en mää ny semmosse paikkaan halunnu mennä selvinpäin vapaa aikana kun en kotonaka. Anoppi oli kova lutrama ton kaljankans. No ei se mul mittä kuulu sen lutraaminen, mut kun vessa oli hänel kokoaja käytös ja kuulu pirunmoinen lorina. Kun oltti oltu siel päivän ni mää sanosin sil et nyy mennä uima. Hän sano et en mää ainaska lähe mihinkkä uima. No sit vaan istuttiin kuppilas. Sit iski korona karantteeni. Voitte vain kuvitella mikä kaamea kokemus se oli anopin kans karanteenis, pienes kopis. Anoppi pyöri aamust pitäen ympyrää vaan alushousut jalas ja nahkaleilit roikku rinnuksil. Olis pitäny laittaa jotkut suusuojukset sen suuhunkin kun se hörisi kokoajan. Se hoki et mää en pääse enää varmaa koskaan kotti. Mää lohrutin sitä kyl kovast ja sanosin et oot sä jo ollukki melkke 100 vuotta. No mää rupesin sit vaan ottama kuppii ja odotin et anoppi rauhottuu, ihan niin kuin Muijal sit kotona sanoin, et toi korona otti anoppia lujille , sil tuli Anoppi sano matkan jälkke muijal et mun kans oli kiva olla lomal kun en mä ryyppää kuin työaikana en lomal. Nyt me ollaan karanteenis kaikki enemmän tai vähemmän. Meil kirkon miehil tämä on tuttua. Viime aikoina kirkot on ollu tyhjinä muutenkin. Me ollaan kanttoorin kans viime viikkoina vietetty karanteenis kaksistaan kirkon sakaristos. Olemmme samalla tarkistaneet kirkon ehtoollis viinit miten ne on selviytyneet talven yli. Nyt mä olen ajatellut että mä panen ton kanttoorin karantteeniin kirkon porstuaan. Laulakoon siellä yksikseen, niin on paree. Sanassakin sanotaa Korittilais kirjeessä, että Parempi on yksin maas kun porukal puus. Kolehdin kerääminen on nyt myös kovin vakeaa kun turvavälit on pitkiä, keppikään ei riitä. Täytyy juosta helmat hulmuten että saa edes muutaman euron mummoilta. Muija sano et sulla on varmaan koronakrapula kun sä olet jotunu olemaan selvinpäin niin paljon kotona. Jotain outoa tässä toki on. Nyt on kohta Vappu ja karenssit vissiin ainakin osittain jatkuu. Miten käy vappumarssien. No havaintojeni mukaan ei paljon vaikuta, viime vuosina turvavälit ovat olleet kovin pitkiä. Leipäjonot ovat olleet paljon pitempiä. Todella surullista. Herrat sanoo nyt että kyllä me tästä kuopasta noustaan. Samaa sanoi meidän haudankaivaja kun työpäivä päättyi. Sitten vaa ylös ja ulos lenkille. Ilosta mieltä. |