Kuinka MEHU syntyi ?

Pekka Kontkanen Outokummusta muistelee MEHUn syntyä

MEHUN SYNTY

I Pitää muistella niin kauan kun vielä muistaa onko aamulla herätessään matkalla vessaan, vai onko jo tulossa sieltä.

II Jos on ”suuri suu” se kannattaa pitää kiinni tai saattaa joutua hommiin.

III Kerro totuus vähintään niin hyvin kun sen itseäsi nolaamatta voit tehdä

Tästä se lähti:

Olin tullut Paasivuorenkadulle HTY:n taloon NKK:n keskustoinistoon töihin helmikuun alussa 1979. Aika pian tutustuimme toimitsijatovereiden kanssa ja meille syntyi käsittämätön tarve harrastaa liikuntaa oikean käden koukistajalista monipuolisemmin.

Joku sen keksi, seinän takana on ”Tarmon sali” joka oli silloin jo vajaakäytöllä. Koska olin samassa talossa töissä,  sain tehtäväkseni mennä Järjestötoimitsijain Liiton nimissä neuvottelmaan HTY:n toimitusjohtaja Jorma Kilapan luokse mahdollisuudenta lentopallon palaamisesta salilla.

Pyysin audienssin ja esitin asiani Jormalle, joka tunnettiin asioita tarkkaan ja monipuolisesti tutkivana ja harkitsevana toverina. Jorma otti tuolissaan tukevan takanojan, keinui n. 5 min ja totesi: ”Jaa, että lentopalloa?” Minä, että niiiiin. Jorma n. 6  min keinumista ja ”että Tarmon salilla?”. Minä, että niiiin. Jorma n. 4 min keinumista ja ”että toimitsijaporukalla?”. Minä, että niiiiiin. Ja jo noin kolmen vartin päästä marssin hymy huulilla kertomaan tovereille, että ”Jees, kerran viikossa, torstaisin ja Tarmon sali”

Pallo verkolle ja isku alas:

Palloiluvuoro saavutti heti alussa suuren suosion, meitä oli säännöllisesti kolmen kentällisen verran pelaajia: Pepe (Jukonen), Eero (Jämbäck), Rölli (Gröndahl), Hannu (Alanoja), Aulis (Soininen), Pirkko (Heikura) jne. jne. Enimmäseen kaljamahaisia uroita.

Koska sali oli matala: Huom! Arvoisa nykymehulainen! Pelasimimme nykyisen ravitsemusliike Marco Polon tiloissa, heikompikuntoinen toimitsijakin jaksoi nostaa pallon verkolle, koska muutoinhan se olisi osunut kattoon. Koska toimitsijan kunto oli 70 luvulla tunnetusti kova ja kestävä ( kuului silloin toimenkuvaan ja pääsyvaatimuksiin alalle) ei erityisiä alku tai loppulämmittelyjä tai venytyksiä nähty erityisemmin tarpeelliseksi. Tästä taas ”kiittelivät” Töölön ensiapusairaalan leikkaavat lääkärit ja hoitohenkilökunta, akillesjänteitä paukahteli poikki kun parhaimpina uudevuoden attoina.

Jonkun kuukauden pelattuamme esitin erään pelin jälkeen, että Jätkät hei (valtaosa meistä ainakin suihkussa oli ”jätkiä”) kun täällä pelataan näin säännöllisesti, niin tehdään tästä urheiluseura, saadaan TUL:lle rekisteröityä käyttöä ja mahdollisesti avustuksia Helsingin kaupungilta. - Syvä hiljaisuus. -  Toistin näköjään kuolleena syntyneen ideani seuraavilla pelikerroilla, ja kas:

Seuran II syntymä:

Opiskelutoverini Raimo Railo toimi silloin jossain johtavassa asemassa TUL:n toimistossa ja kuinka sattuikaan, että sain taas tehtäväkseni lähteä neuvottelemaan ”Paasipuiston pyllistyksen” perustamisesta. Raimo ilmoitti heti, että uuden seuran perustaminen ei käy, mutta että hänellä on pöytälaatikossa seura jonka hän on saanut tapeltua TUL:n Hgin piirissä perustetuksi ja jäseneksi. (Nykymehulaiset: silloin oli tarkkaa mitä maailmakatsomusta minkäkin seuran katsottiin kannattavan). Seura oli silloin Merihaan AY-tornissa sijainneiden VTVL:n ja VTY:n  ( nyk. JHL)  tovereiden pystyyn laittama seura, tavoitteenaan pingispöydän hankinta. Kun pöytä oli saatu oli myös nyt perustetun ja myös TUL:n Hgin piirin jäsenekseen hyväksymän Merihaan Urheilijat ry:n toiminta lopahtanut.

Näin saimme Ramilta jo valmiin seuran tehtävänämme saada uinahtanut seura toimimaan. Kutsuimme VTVL:n ja VTY:n toverit Juttutupaan käymään neuvotteluja tavoista käynnistää seuran toiminta. Tämän palaverin seurauksena kutsuttiin koolle ensimmäinen sääntömääräinen kokous ja loput on historiaa.

Historiaan vaikuttaminen:

Meille ilmoitettiin, että  lupaan Merihaan palloitutalon rakentamisesta liittyy olennaisesti, että alueella toimiva, silloin jo nimeltään Merihaan Urhailijat MEHU ry osallistuu talon hankkeeseen. Niin me sitten kaikki johtokunnan jäsenet marssimme silloiseen Postipankkiin ja kirjailimme nimemme vekseliin, jolla seura hoiti rahoitusosuutensa palloilutaloon. Vekseli hoidettiin asialliseti pois, niin että emme joutuneet sitä itse maksamaan. Kiitos kuuluu suuresti myös Postipankin silloisille tovereille.

Toimitusneuvosto:

Seuran tiedottamisesta vastasi alkuun, n. 1 – 1,5 vuotta seuran sihteeri. Kun tiedottaminen ei tahtonut pysyä tiukan asiallisella linjalla, niin sovittiin, että tiedotusta ”katuturvallisuuden vuoksi” ei hoideta kenenkään henkilön nimellä vaan tiedotuksesta vastaa ”Toimitusneuvosto” , näin tapahtuikin vuoteen 1993 saakka jolloin homma lähti taas lapasesta.

Huru-Ukko Outokummusta

...nyt  vessaan, vai tulinko mä sieltä juuri...