|
|
Hyvät seurakuntalaiset,
Toivokaamme jokainen toisillemme hyvää uutta vuotta 2022! Ei
kuitenkaan tarvitse olla ennustaja kun epäilee, että suuressa kuvassa
maailma pysyy ennallaan. Valtamedia meitä muokkaa, ja itsenäinen
ajattelu jää jalkoihin. Aina kuitenkin toivoo parempaa.
Kiusallista on havaita usein toistuvia mediatapahtumia suuresta
maailmasta - sitä miten maailman nokkamiehet toimivat ja miten me
niitä seuraamme televisiosta silmät tapillaan. Sitä kun USA:n
presidentti toisensa jälkeen - Trump ja Biden - astuu "kansan pariin"
valkoisen talon pihaan, josta iso helikopteri noutaa loistohuvilalle sen
jälkeen kun on annettu kansalaisille muutama tärkeä lausahdus.
Venäjällä Putin astelee "kansan pariin" valtavien kullattujen ovien
läpi. Kyllä Putin mahtuisi kulkemaan pienemmistäkin ovista. Ja
valtamediat hehkuttavat suurten johtajien uhoja tai lässytyksiä.
Suomessa mennään isojen perässä samoilla eväillä. Miten
turhauttavaa.
Kyse ei ole tietenkään vain näistä johtajista, vaan
yhteiskunnallisesta ajattelusta, tietynlaisesta tyhjyydestä. Voisi jo
odottaa uutta ihmisläheisempää ajattelua ja toimintaa. Korona on
osoittanut maailmalle, ettei raha ole kaikki kaikessa. Toivoisin
laajempaa ajattelua, tärkeimpänä rauha.
Mutta nyt on pakko palata arkiseen yhä jatkuvaan ja pahenevaan
koronaan. Meillä on yhä tiukat turvamääräykset koronan varalta
kirkossa. Olemme sopineet esimerkiksi, että ne kolme mummoa, jotka
meillä pyhäisin vielä käy, tulevat kirkkoon eri pyhänä
turvallisuuden vuoksi. Näin turvavälit pysyvät kunnossa. Me kanttorin
kanssa olemme supistaneet puheet ja soitot kymmeneen minuuttiin. Olemme
myös sopineet, että kolehtia voi jättää saarnastuolin viereen
tuplana. Minulle määrättiin muovimaski ja suunsuoja ei niinkään
koronan takia, vaan ettei viina haise. Näin koronan aikana kun tulee
otettua pari tömäystä päivän aluksi.
Nyt tulevana vuonna aion hieman piristää oloani ja mm. matkustaa, kun
koronan vuoksi ei ole voinut liikkua pariin vuoteen. Olen ajatellut,
että käyn rautatieasemalla katsomassa junia. Hautuumaalla käyn
katsomassa, kuka on kuollu. Joku mäennyppylä olisi kiva nähdä.
Lentokentällä voisi piipahtaa. Merenrantaa ja hanhien paskomaa
nurmikkoa haluaisin ihailla. Liikaa ei kannata ahnehtia näin alkuunsa.
Nykyisen kiireisen työn takia en ole ehtinyt juurikaan tavata
ystäviä. Tälläkin saralla on pakko tehdä jotakin. Kotipuolessa on
viinikellaria toki täydennettävä. Pientä puuhaa näin aluksi siis
on. Vaikeata on ollut ennenkin.
Martti Lutherin väitetään todenneen aikanaan: " Jos vaikka
tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään
omenapuun." Media näyttää taas yrittävän lietsoa erilaisia
pelkotiloja, kun ihmiset ovat aina pelänneet "karhua". Uusi vuosi tuo
uudet haasteet, niitä päin. Selvin päin.
Jussilainen
|
