Pastori Jussilainen - ARMAS JA SUVI TULOSSA KÄYMÄÄN

29.3.2021

PASTORI JUSSILAINEN - ARMAS JA SUVI TULOSSA KÄYMÄÄN

Aina näin kevään kynnyksellä olemme kanttorin kanssa laulaneet selvin
päin virttä "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Kevät tulee
rajoituksista huolimatta.

Tuli se kirkkovaltuuston puheenjohtajakin rajoituksista huolimatta
käymään. Sanoi tulleensa morjestamaan meitä kirkkomme sakaristoon,
kun sattui olemaan lähistöllä. Krapulassa se tuntui olevan. Annoin pari
pulloa ehtoollisviiniä ja se tuntui olevan mielissään. Tosin se totesi,
että kai te kanttorin kanssa olette olleet säästeliäitä viinin käytössä
näin koronan aikaan. Toki, toki, vastasin.

Pohdimme kanttorin kanssa sitä, että jos tulee ulkonaliikkumiskielto ja
säännös, että ulkoilla saa vain samassa asunnossa asuvan kanssa,
niin pitääkö meidän muuttaa samaan asuntoon kanttorin kanssa. Ei
kuulemma riitä, että ollaan päivät pitkät yhdessä sakaristossa. Jos me
muutamme samaan huusholliin, niin seurakuntalaiset luulevat, että olemme
tulleet kaapista ulos.

Kanttori tuli yhtenä aamuna työpaikalle tuohtuneena ja kysyi minulta,
että voiko vitutukseen kuolla. Totesin, että kyllä voi. Kanttori siihen,
että sittenhän minä kuulun koronan osalta riskiryhmään ja täytyy päästä
heti rokotuksiin. Sanoin hänelle, että koita aluksi
olla pari viikkoa selvin päin, niin maailma saattaa näyttää ihan
kivalta.

Pari mummoa kävi uteliaisuuttaan urkkimassa minun ja kanttorin
työpaikalla. Mummot kysyivät, että mitä te puuhaatte siellä sakaristossa
päivät pitkät. Sanoin, että kirjoitan saarnoja ja teen
tutkimustyötä siitä, mitä vanhukset kokevat koronan aikakaudella - onko
ukkelit pysyneet paremmin kotosalla?

Kanttori taas on syventynyt musiikin teoriaan ja selvittää, miten
virsien soittaminen vaikuttaa kuurojen mummojen sielunelämään.
Turruttaako se, kun siltä usein näyttää, kun katson tapahtumia
kirkon lehteriltä. Vai piristääkö se mielenlaatua? Tässä yhteydessä
mietin vain sitä, että kun kanttori on usein ns. pöhnässä, niin
päätelmät saattaa kovinkin vaihdella.

No, selityksiä nämä vain olivat, jotta päästiin mummoista eroon. Emme
toki tohtineet kertoa totuutta eli sitä, että tilastoimme viinikellarin
tuotteita ja selvitämme, ovatko viinit säilyneet talven yli ja
"poistamme" huonokuntoiset sekä tilaamme uutta tuotantoa seurakuntamme
käyttöön.

Meillä on toki televisio sakaristossa. Katselemme sitä melko tiiviisti.
Oikein pelästyin, kun luin Rutger Bregmanin kirjan "Hyvän historia".
Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset katsovat uutisia yhden tunnin
päivässä ja se hänen mukaansa tekee ihmiselämän mittaan yhteensä kolme
vuotta. Huh huh. Tosin se hieman hidastaa meidän pientä viinin
tissutteluamme.

Olemme kanttorin kanssa huolissamme mahdollisesti tulevista
liikuntarajoituksista, jos vaikka jalka lipeää kotiin mennessä, minkä
pitkä työpaikalla oleilu saattaa aiheuttaa. Kanttori jo kertoi,
että hänet poliisi pysäytti kun hän tuli työmaalle. Poliisi kysyi, onko
ihan välttämätöntä mennä kirkkoon. Kanttori totesi poliisille, että ei
sinne ole koskaan ollut välttämätöntä mennä
eikä varsinkaan nyt, kun vanhat mummotkin ovat jääneet kotiin. Pitäähän
minun kuitenkin käydä tarkistamassa viinikellarin lämpötila, kanttori
oli selittänyt.

No, me todettiin yhdessä kanttorin kanssa, että tänään ei lutrata
kirkkoviiniä tavalliseen tapaan, vaan pullo mieheen riittäköön ja
varmoin askelin kotiin. Toivomme ja uskomme, että korona häviää Lontoon
sumuun heinäkuuhun mennessä.

Iloitkaamme kevään auringosta!

Pastori Jussilainen

ps. Viittasin Rutger Bregmanin kirjaan Hyvän historia. Kannattaa lukea
.