Pastori Jussilainen

Pastori Jussilaisen Kevätpörriäinen


Kevät ja kesä ovat luonnossa liikkumisen riemullista kulta- aikaa. Vapun
pöhnät on lusittu. Näin päätimme kanttorin kanssa mennä luonnonhelmaan
metsään, koronaa pakoon. Kohteena oli Nuuksion luonnonsuojelualue.

Kaupasta ostettiin vähän muonaa, kaksi grillattua kanaa ja kaksi koppaa
Koffin A-ta, kassiin pantiin myös pari kossua, varmuuden vuoksi. No
ruokakassi oli kovin vaatimaton mutta emmehän me nyt syömään menty
mettään. Heti aluksi perille päästyämme rakennettiin laavu yöpymistä
varten. Käytiin taloksi.

Näin koronaviruksen aikana tuli mieleen kun aikanaan lauluntekijä
Veikko Lavi kertoi, miten pahasta flunssasta pääsee eroon. Menee
kalliolle, jossa on sammalta ja asettuu siihen mahalleen maate ja kaataa
kossua sammalmättäälle ja panee nenänsä mättäälle. Makaa siinä
muutaman tunnin niin kyllä flunssa lähtee.

Ehkä tämä resepti päteisi koronaankin. Tätä Veikon konstia voitaisiin
kokeilla. Sanoin kanttoorille, että kokeile sää ensteks. No se sammu
heti, jäin yksin kalliolle katsomaan auringon laskua. Menin laavuun
maate, kanttori jäi kalliolle.

No seuraavana päivänä meil loppu jo kalja ja kossu. Ne pari kananpoikaa
oli viel jäljel, muuten eväät oli loppu, mitä tehdä. Sit piti käydä
riu'ul ku maha alkoi ronklata. Siel me sit istuttiin vierekkäin
kanttoorin kans. Oli meil siin kuiteskin turvaväli ja hajurako, mut
hankalaa se riu'ulla oli kököttää. Siin riuul istuessa huomasin ku
kettu silmät pyöreinä katteli meitä kiven takaa ku Halla-aho
maahanmuuttajia ja näytti hampaitaan. Meinasin purota riu'ulta.

No kun kaljat ja muut juomat loppu oli pakko palata kotti vaikka
koronavirus vaanii. Onneks meillä sakaristossa on vielä muutama
ehtoollisviini, se on nyt tarpeen.

Kokemuksesta voin sanoa että luonnossa olo on ihmisille tärkeää. Tosin
meidän retki jäi aika lyhyeksi johtuen vähäisestä muonituksesta. Mutta
evästä pitää ottaa riittävästi mukaan. Jos pelkää riu'ulla istumista,
on syytä ottaa mukaan potta.

ps. älkää huiskiko pörriäisiä, ne ovat sinun ystäviä. Menkää metsään ja
viihtykää!

Pastori Jussilainen

 

 

 

23.4.2020 Kevättervehdys.

 

 

 

Pastori Jussilainen

Rajat kii - Portit kii - Korkit kii ja Napit kii

Hajahuomioita matkasta anopin kanssa lomalta Majorcalle. Meidän piti
vaimon kanssa mennä hääpäivän kunniaksi lomalle Majorcalle mutta muijaan
iski iskias, hän ei pystynyt lähtemään. No me sovittiin et mä meen
anopin kans lomal. Korona viruksesta ei ollut juuri tietoa, karensseista
puhumattakaan.

No meil tuli vaikeuksi loman alus. Kun tultiin hotelliin niin
vastaanotossa ollut mies kysyi heti et meinaatteks mennä samaan
huoneeseen ja onks toi tyttöystävä täyttäny 18 vuot. Mää sanosin et se
on täyttäny jo viime vuossadal 60 vuot. No siit selvittiin.

Ei mul siit anopist mittä seuraa ollu. Se halus vaan käyrä kirkos. No
en mää ny semmosse paikkaan halunnu mennä selvinpäin vapaa aikana kun en
kotonaka. Anoppi oli kova lutrama ton kaljankans. No ei se mul mittä
kuulu sen lutraaminen mut kun vessa oli hänel kokoaja käytös ja kuulu
pirunmoinen lorina. Kun oltti oltu siel päivän ni mää sanosin sil et nyy
mennä uima. Hän sano et en mää ainaska lähe mihinkkä uima.
No sit vaan istuttiin kuppilas.

Sit iski korona karantteeni. Voitte vain kuvitella mikä kaamea kokemus
se oli anopin kans karanteenis, pienes kopis. Anoppi pyöri aamust pitäen
ympyrää vaan alushousut jalas ja nahkaleilit roikku rinnuksil. Olis
pitäny laittaa jotkut suusuojukset sen suuhunkin kun se hörisi kokoajan.
Se hoki et mää en pääse enää varmaa koskaan kotti. Mää lohrutin sitä kyl
kovast ja sanosin et oot sä jo ollukki melkke 100 vuotta. No mää rupesin
sit vaan ottama kuppii ja odotin et anoppi rauhottuu, ihan niin kuin
kotonakin on tapana kun vaimo söheltää.

Muijal sit kotona sanoin et toi korona otti anoppia lujille , sil tuli
oikke suuret silmäpussit matkal. Muija sano mul et ei ne ole silmäpussit
ne on tissit ,sul on kans toi näkö heikentyny kovast tol matkal. Matkan
jälkke anoppi sano et hän tapasi yhren gigolon siel lomal ja nyt se
tulee käymään ja et mun täytty mennä sitä vastaan seutulan lentokentäl.
Mää kysysin et sissä sä sen gigolon tapasit. Hän sano et vessa jonos.
Hän oli antanut sille 6 euro et se pääsi vessaan. Loman lopussa anoppi
kertomansa mukaan se kans ollu jossain riippumatos puistos kattomas
tährei. Mää sanosin sil et kyl sä saat itte mennä sitä hakemaa kentält.
Anoppi sano et en mä sitä tunne enkä tierä minkä näkönenkään se on. Mä
sanosin anopil et unohretaan koko juttu. Nyt siitä ei ole puhuttu enää
sanaakaan. Missähän gigolo luuraa.

Anoppi sano matkan jälkke muijal et mun kans oli kiva olla lomal kun en
mä ryyppää kuin työaikana en lomal. Nyt me ollaan karanteenis
kaikki enemmän tai vähemmän. Meil kirkon miehil tämä on tuttua. Viime
aikoina kirkot on ollu tyhjinä muutenkin. Me ollaan kanttoorin kans
viime viikkoina vietetty karanteenis kaksistaan kirkon sakaristos.
Olemmme samalla tarkistaneet kirkon ehtoollis viinit miten ne on
selviytyneet talven yli.

Nyt mä olen ajatellut että mä panen ton kanttoorin karantteeniin kirkon
porstuaan. Laulakoon siellä yksikseen, niin on paree. Sanassakin sanotaa
Korittilais kirjeessä että Parempi on yksin maas kun porukal puus.
Kolehdin kerääminen on nyt myös kovin vakeaa kun turvavälit on pitkiä,
keppikään ei riitä. Täytyy juosta helmat hulmuten että saa edes muutaman
euron mummoilta.

Muija sano et sulla on varmaan koronakrapula kun sä olet jotunu olemaan
selvinpäin niin paljon kotona. Jotain outoa tässä toki on. Nyt on kohta
Vappu ja karenssit vissiin ainakin osittain jatkuu. Miten käy
vappumarssien. No havaintojeni mukaan ei paljon vaikuta, viime vuosina
turvavälit ovat olleet kovin pitkiä. Leipäjonot ovat olleet paljon
pitempiä. Todella surullista.

Herrat sanoo nyt että kyllä me tästä kuopasta noustaan. Samaa sanoi
meidän haudankaivaja kun työpäivä päättyi.

Sitten vaa ylös ja ulos lenkille. Ilosta mieltä.

Pastori Jussilainen