PASTORI JUSSILAISEN RETKI TIEDON LÄHTEILLE

13.4.2021

Yhtenä päivänä saimme kanttorin kanssa kutsun erään lehden
toimitukseen seuraamaan sen päivän työskentelyä.

Päätoimittaja
otti meidät ystävällisesti vastaan ja ryhtyi heti esittelemään
toimitiloja ja toimintatapoja.

Ensimmäisessä huoneessa pääpaino oli hoitaa journalismin
perustehtävää: esitellä faktoja, tuottaa todellista ajanmukaista ja
tasapuolista tietoa rehellisyyttä noudattaen ja ihmisarvoa
kunnioittaen, eritellä tietotulvaa ja selkeyttää maailmankuvaa
asiakaslähtöisesti ja rauhaa edistäen.

Toisessa huoneessa tuotettiin vähän väljästi tulkittua ja vähemmän
tutkittua tietoa.

Kolmannessa huoneessa käsiteltiin huonosti harkittuja
ja jopa tarpeettomia aiheita.

Neljännessä huoneessa masinoitiin
poliittisten lasien läpi tarkoituksenmukaisia uutisia totuutta
muunnellen.

Viidennessä huoneessa harrastettiin tietoisesti faktojen
karttelua ja vähättelyä, erilaisia hämäyksiä ja asioiden
tahallista sotkemista.

Kuudennessa huoneessa peräkopissa suollettiin
suoranaisia valheita ja vääristäviä tulkintoja eri aiheista -
totuutta välttäen ja asioita salaillen.

Kierroksen päätteeksi kanttori kysyi minulta, missä huoneessa sinä
haluaisit työskennellä. En vastannut. Totesin kanttorille, että
meillä ei sentään ole puoliksikaan noin pitkää listaa, vaikka
vähän epämääräisiä ne ovat meidänkin selitykset.

Tulipa paljon mietittävää siitä, miten meitä kohdellaan tässä
ajassa. Totuuden nimissä on todettava, että perusrehellisiä ja
asiallisia toimittajia toki on, vaikka joskus tuntuu, että niitä on
kovin vähän. Toki ilmassa liikkuu vanha ajatusleikki "kenen leipää
syöt, sen lauluja laulat".

Ihmetystä joskus tuntuu herättävän esim. useiden tv-toimittajien
työskentely. Toimittaja kyselee haastateltavalta, joka ei aina vastaa
kysymyksiin, vaan puhuu niitä näitä. Toimittaja tyytyy siihen ja
siirtyy uuteen asiaan. Hänelle tärkeintä on haastattelu, ei asia
josta juuri on kysynyt.

Huvittavaa on, että toimittaja saattaa esim. seistä Säätytalon
edessä ja kertoa, että hallitus on talossa, hallitus istuu, hallitus
kertoo tai ei kerro, katsotaan? Asioita arvuutellaan ja ihmetellään,
ehkä huomenna saadaan jotain tietoa, seuraamme täällä sateessa
tilannetta ja joskus sieltä taustalta kuuluukin ääni "voi v?u kun
täällä on kylmä". Tilanne ei ole toimittajan, vaan työnantajan
vika. Tavaksi on myös tullut televisiossa sellainen merkillisyys, että
toimittajat usein haastattelevat toinen toisiaan oli kyseessä sitten
asia- tai viihdeohjelma.

Mitähän se johtoporras oikein tekee? No, niillä on tietysti
kiireistä ja kuumat oltavat bunkkerissaan, siellä ne hikoilee kuin
huora kirkos.

No niin, nyt on taas talven pölyt pyyhitty ja siirrytään iloisiin
asioihin! Lähdemme kanttorin kanssa sakaristoon haastattelemaan
toisiamme Kirkko ja me -lehteen.

Pastori Jussilainen

PASTORI JUSSILAINEN - ARMAS JA SUVI TULOSSA KÄYMÄÄN

29.3.2021

Aina näin kevään kynnyksellä olemme kanttorin kanssa laulaneet selvin
päin virttä "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Kevät tulee
rajoituksista huolimatta.

Tuli se kirkkovaltuuston puheenjohtajakin rajoituksista huolimatta
käymään. Sanoi tulleensa morjestamaan meitä kirkkomme sakaristoon,
kun sattui olemaan lähistöllä. Krapulassa se tuntui olevan. Annoin pari
pulloa ehtoollisviiniä ja se tuntui olevan mielissään. Tosin se totesi,
että kai te kanttorin kanssa olette olleet säästeliäitä viinin käytössä
näin koronan aikaan. Toki, toki, vastasin.

Pohdimme kanttorin kanssa sitä, että jos tulee ulkonaliikkumiskielto ja
säännös, että ulkoilla saa vain samassa asunnossa asuvan kanssa,
niin pitääkö meidän muuttaa samaan asuntoon kanttorin kanssa. Ei
kuulemma riitä, että ollaan päivät pitkät yhdessä sakaristossa. Jos me
muutamme samaan huusholliin, niin seurakuntalaiset luulevat, että olemme
tulleet kaapista ulos.

Kanttori tuli yhtenä aamuna työpaikalle tuohtuneena ja kysyi minulta,
että voiko vitutukseen kuolla. Totesin, että kyllä voi. Kanttori siihen,
että sittenhän minä kuulun koronan osalta riskiryhmään ja täytyy päästä
heti rokotuksiin. Sanoin hänelle, että koita aluksi
olla pari viikkoa selvin päin, niin maailma saattaa näyttää ihan
kivalta.

Pari mummoa kävi uteliaisuuttaan urkkimassa minun ja kanttorin
työpaikalla. Mummot kysyivät, että mitä te puuhaatte siellä sakaristossa
päivät pitkät. Sanoin, että kirjoitan saarnoja ja teen
tutkimustyötä siitä, mitä vanhukset kokevat koronan aikakaudella - onko
ukkelit pysyneet paremmin kotosalla?

Kanttori taas on syventynyt musiikin teoriaan ja selvittää, miten
virsien soittaminen vaikuttaa kuurojen mummojen sielunelämään.
Turruttaako se, kun siltä usein näyttää, kun katson tapahtumia
kirkon lehteriltä. Vai piristääkö se mielenlaatua? Tässä yhteydessä
mietin vain sitä, että kun kanttori on usein ns. pöhnässä, niin
päätelmät saattaa kovinkin vaihdella.

No, selityksiä nämä vain olivat, jotta päästiin mummoista eroon. Emme
toki tohtineet kertoa totuutta eli sitä, että tilastoimme viinikellarin
tuotteita ja selvitämme, ovatko viinit säilyneet talven yli ja
"poistamme" huonokuntoiset sekä tilaamme uutta tuotantoa seurakuntamme
käyttöön.

Meillä on toki televisio sakaristossa. Katselemme sitä melko tiiviisti.
Oikein pelästyin, kun luin Rutger Bregmanin kirjan "Hyvän historia".
Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset katsovat uutisia yhden tunnin
päivässä ja se hänen mukaansa tekee ihmiselämän mittaan yhteensä kolme
vuotta. Huh huh. Tosin se hieman hidastaa meidän pientä viinin
tissutteluamme.

Olemme kanttorin kanssa huolissamme mahdollisesti tulevista
liikuntarajoituksista, jos vaikka jalka lipeää kotiin mennessä, minkä
pitkä työpaikalla oleilu saattaa aiheuttaa. Kanttori jo kertoi,
että hänet poliisi pysäytti kun hän tuli työmaalle. Poliisi kysyi, onko
ihan välttämätöntä mennä kirkkoon. Kanttori totesi poliisille, että ei
sinne ole koskaan ollut välttämätöntä mennä
eikä varsinkaan nyt, kun vanhat mummotkin ovat jääneet kotiin. Pitäähän
minun kuitenkin käydä tarkistamassa viinikellarin lämpötila, kanttori
oli selittänyt.

No, me todettiin yhdessä kanttorin kanssa, että tänään ei lutrata
kirkkoviiniä tavalliseen tapaan, vaan pullo mieheen riittäköön ja
varmoin askelin kotiin. Toivomme ja uskomme, että korona häviää Lontoon
sumuun heinäkuuhun mennessä.

Iloitkaamme kevään auringosta!

Pastori Jussilainen

ps. Viittasin Rutger Bregmanin kirjaan Hyvän historia. Kannattaa lukea.

Pastori Jussilainen, vinkkejä valoon!

Pastori Jussilaisen matka Lappiin

13.10.2020

Nyt kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät eikä

aurinkorannikolle voi matkustaa, päätimme kanttorin

kanssa aloittaa kotimaan matkailun.
Matkasuunnitelmiin kuului ruskamatka Lappiin.

Päätimme aloittaa liftaamalla.

Lähdimme Lahdentien poskeen. Meillä tärppäsi heti.

Heti alussa nähtiin Vantaan kupeessa oleva Ikea.

Astuimme pois autosta ja poikkesimme Ikeaan.

Se oli iso kauppa. Lattiasta luimme kyltistä,
että "olet tässä". Ihmettelimme, mistä ne tiesivät,

että olimme tässä.
Kuljimme loputtomasti ja eksyimme,

siihen meni koko iltapäivä.

Lopulta löysimme ravintolan, jossa tarjottiin lihapullia.

Kanttori söi kaksi annosta ja minä puolikkaan.

Lopulta tarjoilija talutti meidät ulko-ovelle.

Kiitimme nöyrästi siitä, että pääsimme ulos.

Jatkoimme matkaa.

Keravan kupeessa näytti olevan Koffin panimo, sinne.
Sanoimme olevamme alkoholitarkastajia.

Näytin vanhaa pankkikorttia ja päästiin sisään.

Kiertelimme isoa hallia. Siellä oli suuria
kaljasäiliöitä. Ihastelimme paikkoja, sitten eksytimme

oppaan ja livahdimme siivouskoppiin piiloon.

Ajattelimme, että yövytään siellä kaljapyttyjen lähellä.

Illan pimetessä sitten hiippailtiin käytävälle,
jossa oli paljon kaljakoreja, tuoretta olutta.

Se oli ikimuistoinen "ravintolailta".

Aamulla pikku pöhnässä livahdimme ulos - se onnistui.

Jatkoimme matkaa ja saavuimme Lahteen.

Astelimme Lahden Seurahuoneelle.
Vuonna 1892 sen aikainen kuvernööri myönsi luvan

ravintolaliikkeelle, jossa sai myydä alkoholijuomia.

Tällöin nimeksi tuli Seurahuone.

Mutta 1893 oluenmyynti jouduttiin lopettamaan

hurjastelun ja tappelujen vuoksi. Tämä johti siihen,

että sinne asetettiin vakituinen poliisi.
Vuonna 2015 Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone

valittiin Euroopan parhaaksi kaupunkihotelliksi

World Luxury Hotel Award -gaalassa.

Olimme aika polleita kun astuttiin niin hienoon hotelliin.

No, meillä olikin parhaimmat kuteet päällämme,

tosin kumisaappaat jalassa.

Seuraavana päivänä päätimme mennä Lahden pieneen

hyppyrimäkeen laskemaan. No siellä me sovittiin,

että kanttori laskee alastulorinnettä peruksillaan.

Se oli virhe. Kanttorilta murtui häntäluu pahasti ja retki
loppui siihen. Kanttori vietiin ambulanssilla sairaalaan.

Minä menin läheiseen pubiin murehtimaan sattunutta.

No, Lapin matka joutui vaaraan.
Olin yksin pari viikkoa Seurahuoneella ja odotin

kanttorin paranemista.
Vihdoin hän pääsi sairaalasta. Otimme heti pari pulloa

hyvää samppanjaa ja lopuksi punaviiniä.

Pikkuhiljaa meidän puhe alkoi siirtymään matkan

mielekkyyteen. Ensiksi kanttori vihjaisi,

että olisiko meidän Lapin-matka tässä.

Totesin, että pohditaan asiaa aamulla.

Meille aamut ovat usein tukkoisia, niin nytkin,
mutta jatkoimme eilistä keskustelua matkan mielekkyydestä.

Kanttori sanoi haluavansa Kanarian-lomalle.

Kysyin että miksi? Hän totesi, että ei oikein enää jaksa

kuunnella turhia "puheita".

Jaaha, sanoin.
Myöhemmin kun tapasin kanttorin vaimon,

sanoin hänelle, että puhu vähemmän.

Lopuksi totesimme, että kyllä me voidaan kotimaan

matkailua suorittaa etänä. Mielikuvitusta voi käyttää ja

kotona me voidaan tuoda TV ja muut pensselit sakaristoon

ja näin tutustua Lapin taikaan etänä.

Näin voidaan käydä Inarissa, Äkäslompolossa,

käsivarressa jne. ja seurata poroerotteluja ja porojen

munien pureskelua ja kuulla joikuja, joihin mekin voimme

yhtyä sakaristossa. Jo siksikin kun olen kuullut, että
revontuletkin Lapissa ovat niin kirkkaat, että silmiin ottaa,

niin voi olla paree että jätetään tämä väliin.

Lähdetään kotiin. Siihen me sitten päädyttiin.

Kotona emme kertoneet, ettemme missään
Lapissa olleetkaan. Kotiväki ja kaverit vain ihmettelivät,

että ette sitten viitsineet edes korttia lähettää jotta

olisimme nähneet tunturien lumon,

vai loppuiko Lapista juomat?

Kaverit vähän ihmettelivät, että meillä oli paljon

kerrottavaa alkumatkasta, mutta loppupuolelta ei näytä
olevan muistikuvia.

Ei ulkomaan matkoiltakaan aina kaikkea kerrottu,

se on matkojen juju.
Kyllä matkailu avartaa ja luo mielikuvia arkeen.

Suositaan kotimaan matkailua!

Pastori Jussilainen

Vielä se korona piinaa

1.10.2020

Koronatorjunnassa voidaan kysyä, mikä menee nyt edellä:

liike-elämä, markkinavoimat vai ihminen?

Kuinka monta ihmistä vielä sairastuu tai
menehtyy ennen kuin todella herätään taudin vakavuuteen?

Nyt paljon argumentoidaan, että tartunnan saajat ovat

pääosin nuoria ja nuorison sairastuminen on vähäistä.

Altistumisia tapahtuu eniten yökerhoissa,
ravintoloissa, yleisötapahtumissa ja muissa nuorison pippaloissa.

Onko niin, että nuoriso ei menekään kotiin näistä tapahtumista

eikä tällöin levitä virusta ympärilleen kotona ja lähipiirissä?
Vastuu on tietysti meidän kaikkien, myös viranomaisten

hallitus mukaan lukien.

Näistä asioista ns. markkinavoimat vähiten tuntevat vastuuta.
Tilanne näyttää pahenevan - mitä teemme, jos korona

kolkuttaa oveamme?

Meillä kanttorin kanssa on helppo olla täällä sakariston

suojissa karanteenissa viinipatterien kera.

Olemmekin ystävällisesti kehottaneet:
"mummot, pysykää poissa!".

No, nuoriso on kiitettävästi pysynyt
muutenkin poissa kirkosta.
Eräänä päivänä vallesmanni poikkesi meitä tapaamassa.

Hän kertoi, että eräs kirkkovaltuuston jäsen oli ihmetellyt,

kun kirkon ehtoollisviiniä on kulunut yllättävän paljon

näin koronankin aikana, vaikka ihmisiä liikkuu kovin vähän.

Totesin vallesmannille, että sitä me kanttorin
kanssa olemme myös kovasti ihmetelleet ja miettineet,

että onkohan tästäkin vastuussa liike-elämä.

Lupasimme vallesmannille olla työmme
ohella entistä valppaampia ja vahtia, ettei ulkopuoliset

voimat käytä viinikellaria hyväksi.

Nyt kun joulukin lähestyy, on muistettava,

että joskus aiemmin on vastaavasta aiheesta

- viinin lipittämisestä - epäilty joulutonttuja.
Joulupukkia emme sentään ole tohtineet epäillä. 

Vallesmanni kiitti meitä lämpimästi informaatiosta,

minkä jälkeen sitten otimme yhdessä kunnon tömssyt.

Totesimme, että nyt EU:n miljardipaketti luo puitteet sille,
että viinikellarin täydentäminen kuuluu tämän paketin

jaon piiriin.
Kuten tiedetään ovat Italian valtion, kirkon ja mafian

välit hyvät ja oletamme, että he ratkaisevat tämänkin

ongelman esimerkillisesti siten,
että viinikellarit eivät Italiassakaan tyhjene.

Se kannustaa Suomeakin hoitamaan asian meitä

tyydyttävällä tavalla.
Olimme vallesmannin ja kanttorin kanssa illan tunteina

levollisen luottavaisia siitä, että kaikki järjestyy.

Vallesmanni lupasi lohduttaa kirkkovaltuuston jäsentä,

joka oli esittänyt huolestuneisuutensa.

Aamulla kanttorin kanssa pöhnässä herätessämme

palasimme koronapohdintaan.

Totesimme, että koronalla on syvä ja kavala vaikutus,
jota emme aina heti huomaa.

Sosiaalinen verkostomme surkastuu.

Yleinen ilmapiiri on, jos ei vielä ihan synkkä, niin epämääräinen.

Tällöin ihminen sairastuu tietäen tai tietämättään,

vaikutus psyykeen alkaa näkyä.

Olemme tavallaan vankeina ulkoisesti ja etenkin sisäisesti

olimme sitten työssä tai kotona.

Tähän on syytä tarttua pontevasti: ylös, ulos ja lenkille.

Ystävien tapaaminen ja yhteydenpito järkevissä rajoissa on
välttämätöntä. Uusien harrastusten löytäminen tuo iloa.

Huumoria ei saa unohtaa, se pitää nupin pinnalla.

Totesimme kanttorin kanssa, että mekin sonnustaudumme

lenkille ulos sakaristosta ja teemme ainakin 200 metrin lenkin

ennen kuin avaamme uuden viinipullon.

Kanttori lupasi vetää myös pari jenkkaparodiaa
pianohaitarilla ja laulaa lurauttaa illan päätteeksi.

Viihdyttäkäämme toisiamme, kyllä tästäkin selvitään.

Koronasta ja krapulasta.

Älkääkä antako ystävienne hävitä ympäriltänne!

Pastori Jussilainen

Pastori Jussilaisen Koronavilkku

8.9.2020

Koronavirukselle altistumisesta kertova kännykkään ladattava
Koronavilkku-sovellus on saanut yllättävän myönteisen vastaanoton
kansalaisten keskuudessa. On hienoa, että kaikkia keinoja pyritään
käyttämään viruksen torjunnassa. Toivottavasti tämä saa edelleen

paljon käyttäjiä.

Koronavilkun tekninen toteutus on hyvä esimerkki siitä, mihin uusi
teknologia voi tulla ihmisten avuksi. Tämä aihe on tavalliselle
pulliaiselle vielä enemmänkin hepreaa, ja heprea taas on minulle
pastorina tuttu aihe. Näin äkkiseltään tulee mieleen, mihin uusi
teknologia antaa mahdollisuuksia.

Tässä muutama vähäpätöinen esimerkki,
mihin tällä tekniikalla on käyttöä:

1) Jos anoppi hiippailee lähistöllä, olisi voimakaskin piippaus
paikallaan, jotta ehtii pois kotoa pubiin.

Näin anoppi jää ihmettelemään miehen nopeaa reaktiota.

2) Jos krapulaan myötävaikuttavat kaverit ovat lähistöllä,

olisi hyvä kunnon piippaus.

Vaimon huomautus ei kuulu tähän kategoriaan.

3) Jos verottaja pyörii lähistöllä, on tärkeää, että saa siitä

ajoissa varoituksen, jotta ehtii repimään dokumentteja,

joita ei kuulu verottajan nähdä.

4) Jos taas ulosottomies etsii asuntoasi, on syytä lähteä matkalle
vaikkapa Cayman-saarille ainakin puoleksi vuodeksi.

5) Jos vieras poliitikko vierailee paikkakunnalla, on pelkästään
henkisistä syistä hyvä saada varoitus, kun tutuissakin on tekemistä.

6) Urheiluväelle Koronavilkku-sovellus on varoitustoimena tärkeä,

jos dobing-testaajat ovat lähellä, varsinkin jos kohteena ovat

aiheellisesti esim. keilaajat - Petanqin pelaajat - koomakalastajat-

varsinkin suunnistajat. Heidänhän aina kuitenkin epäillään menevän

lenkillä pontikkatehtaalle kuusikon helmaan.

7) Kehotin myös kanttoria ottamaan varoitusvilkun käyttöön,

kun eräs mummokin oli jo ottanut sellaisen, joka varoitti,

jos kolehdinkantaja pyörii kirkossa lähistöllä toisella rivillä,

niin kannattaa pikaisesti poistua paikalta.

Kanttorille neuvoin, että älä silloin vilkuile
ympärille, vaan ole soittavinasi tai siirry välittömästi sakaristoon.
Tosin siellähän se viihtyy muutenkin, kun siellä on paksut muurit

ja viinipatterit. Sinnehän hallin haukku ei kuulu.

Kuten voidaan havaita, Koronavilkun tapainen uuden teknologian
hyväksikäyttö on mahdollista. Ei pidä kulkea korvatulpat korvissa,
ollaan valppaina piippaukselle, varsinkin jos työnantajat uhkaa
lomautuksilla tai irtisanomisilla.

Ei ole muuten Helsingin poliittiset päättäjät kuulleet minkäänlaista
piippausta, kun Olympiastadionin rakennustyöläisiä on pidetty
ala-arvoisissa oloissa ja huijarityönantajien mielivallan alaisina.
Muistakaa rakennushuijarit: Kun aika tulee, madot syövät jalkaa,

joka on niitä polkenut. Helsingin päättäjät:

Korvatulpat taskuun, jotta hätähuuto kuuluisi.

Eläkeläisille piippaus on kohtalonkysymys. Jos kuulee, korostan,

jos kuulee piippauksen, se koskee usein kysymystä "oletko ottanut

lääkkeesi - oletko syönyt - tuliko kusi - haluatko vielä ottaa yhden

yömyssyn konjakkia".

Näin joka aamu kysyy itseltään, missä mennään.

Pastori Jussilainen
 

MITÄ PASTORI JUSSILAISEN PÄÄSSÄ PYÖRII TÄNÄÄN?

27.8.2020

Yhtenä päivänä istuin sakaristossa kanttorin kanssa pikku pöhnässä.
Kanttori poikkes pihalle kuselle ja sinä aikana mulle pöllähti joukko
suuria kysymyksiä, joista päätin kysellä kanttorinkin mielipidettä.
Hänen tultua takaisin rupattelemaan ja kostuttamaan huulia hyvällä
viinillä aloitin kysymällä retorisen kysymyksen: Miten nykyajan ihminen
jaksaa kantaa kaikki suuret haasteet, joita julkinen keskustelu meille
asettaa joka päivä? Otetaan muutama esimerkki:

1) Luin lehdestä 22.8. uutisen: uusiutuvat luonnonvarat maailmassa ovat
tältä vuodelta loppu tänään. Nyt ollaan vasta elokuussa.
Tulevaisuudennäkymät näyttää huonolta.

2) Maailman väestön liikakasvu on tiedossa.

3) Nälänhätä vaanii yhä suurempia väestöryhmiä maailmassa.

4) Ilmastonmuutos on vakava uhka ihmiskunnalle.

5) Demokratia on monessa maassa uhattuna (USA - Kiina - Venäjä -
Lähi-Itä, lisää maita riittää lähempänä kuin luulemmekaan). EU:n
miljardin tukipaketti myllertää. Kansalaisilta ei kysytä, olemme ulkona
kuin lumikukko.

6) Uusi teknologia ja tekoäly alkaa olla pienen ryhmän käsissä ja
vallassa.

7) Maahanmuutto-ongelmat ovat vasta tulossa oven takana.

8) Korona kolkuttelee jokaisen oven takana.

9) Osa ihmisistä elää somessa, näpelöidään näppäimiä sormet veressä.

10) Iso osa ihmisistä on yksinäisyyden syövereissä.

11) Itsekkyys ja ylimielisyys kasvaa.

12) Olemmeko lopullisesti ulkopuolisia? Missä maailmassa elämme? Miten
pitää mieli ja järki kasassa? Pitääkö meidän vain uskoa, mitä meille
syötetään vai luotammeko siihen, että pystymme parempaan omaan
ajatteluun ja luottamaan yhteisöllisyyteen? Näitä huolia kannattaa
lusikoida vain pienellä teelusikalla.

Tulipahan tässä pitkä litania vakavia ongelmia, joita ihmiskunta joutuu
kohtaamaan. Tähän vuodatukseen haluan kuitenkin todeta: en aio hypätä
suohon. Totean kaikella vakavuudella, että kyllä maailmassa on
tapahtunut ja tapahtuu paljon myönteistä, mutta siihen on aihetta palata
toisessa rupatteluhetkessä silloin kun ei ole pöhnässä.

Tiedostan, että psykologit ja pyskologit ja muut maailmanparantajat
voivat kertoa, kuinka suuren taakan ihminen kestää. Tähän porukkaan ei
kuulu poliitikkoja. Taitaa olla hyväksi ihmiselle, ettei yritä kantaa
kaikkia suuria ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia hartioillaan. Jotkut vain
pohtivat, onko meillä tarpeeksi vessapaperia, onko ripsivärit oikeita,
pääsenkö tänä viikonloppuna Pariisiin viininmaistajaisiin, voinko käydä
katsomassa Kiteen pontikkatehtaan työntekijöiden pesäpallomatsia ensi
pyhänä, mitä ruokalajeja esitellään jokaisella tv-kanavalla 7 päivää
viikossa jne.

Nyt näyttää iloittavan lehdissä siitä, että markkinoille on tullut uusia
seksileluja, joista jokainen voi kotona nauttia niin, että peitot
pöllyää. Hesarikin näytti niitä suosittelevan. Ennen ei seksiin tarvittu
leluja. Kartanonherrat, piiat, rengit ja pojankoltiaiset nai niin että
pahnat pöllys. Jotkut tarinan mukaan paneskelivat lampaita. Kun olin 10
vanha, niin kuulin kylällä puhuttavan, että naapurikylän bussikuski oli
Käynyt navetassa paneskelemassa lehmää. Paljon on näitäkin suuria
pohdinnan aiheita. Kanttori totesi ja huokaili päätteeksi. Helppo sinun
on puhua kun sinun ei tarvitse töiksesi lukea ja puhua muuta kuin
vanhoja satuja, joihin mummot uskoo.

Vastauksia ei löydetä nyt, mutta mennään ulos torille tai tuopille
hyvien ystävien pariin. Kyllä ennenkin on pahasta krapulasta selvitty
yhdessä. Martti Luther totesi aikanaan: jos vaikka tietäisin, että
maailmanloppu tulisi huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.

Pastori Jussilainen

PASTORI JUSSILAINEN KUNTOILEE MAAHANMUUTTAJIEN PARISSA

16.8.2020

Me päätimme kanttorin kanssa mennä aamulenkille rantabulevardille, kun
ei ollut muutakaan tekemistä. Tää oli eka kerta moneen vuotte. Panin
koinsyömät veryttelyhousut ja vanhat aamutossut jalkka.

Se oli kauhee kokemus. Rantatiel oli tuhatmäärin valkoposkihanhia ja
paskakikkaroita pilvin pimein. Me punanenäset ja punaposkiset oltti ihan
hukas. Koronan takia ei kasvomaskeja tarvittu, mutta paskakokkareita
varten olisi pitänyt olla. Turvaväli hanhiin oli alle 10 senttimetriä.
Ne piti kovaa meteliä, puhetta niiltä tuli kuin
Krista Kiurulta ja Annika Saarikolta - mitään siitä ei saanut selvää. No
Kulmuni jäi mainitsematta, mutta "kuollut hevonen" ei tarvitse piiskaa.

Eduskuntakin on päättänyt, että täysistunnossa saa olla paikalla
kerrallaan vain 54 kansanedustajaa eli runsas neljännes edustajista. No
se riittäis normaalissakin tilanteessa. Näin hanhiakin tulisi rajoittaa.
Halla-Aho vihaa niitä vielä enemmän, ovathan hanhetkin maahanmuuttajia.

Sanoin kanttorillekin, että voi perkele, astuin paskaan melkein joka
askeleella. Totesin, että kyllä töissä saarnastuolin pöntössä olisi
helpompi olla, sakariston viinikellarista puhumattakaan. Me päätettiin
kanttorin kanssa, että pannaan kasvomaskit päähän ja ollaan karanteenis
sakaristos loppuvuosi.

Muuten noi rannassa olevat maahanmuuttajat ainakin vähenee syksyyn
mennessä. Kanttori kertoi lukeneensa juuri lehdestä, että
rovaniemeläisessä
yökerhossa 45 ihmistä sai koronatartunnan. Jos haluaaa olla ilkeä, voisi
sanoa: Menkää yökerhoon ja pysykää siellä!

ps. Valko-Venäjällä "rauhalliset" mielenosoittajat rikkovat paikkoja ja
ryöstävät kauppoja ja poliisit ampuu kumiluoteja ja taputtaa
persuksille. Joutais se Lukasenka jo jäähylle. Toisaalta taas Trump
ampuu kovilla, varsinkin mustia.

Meille tärkein uutinen on kuitenkin: Mitenkähän koronan käy? Se on
korkeemmas käres. Kasvomaskit ja huppu päähän. Sitten baanalle, ettei
tarvii sairaalassa katua. Muistakaa kuitenkin: jo antiikin roomalaiset
totesivat aikanaan "Memento mori".


Pastori Jussilainen

Pastori Jussilaisen Kevätpörriäinen v.2020


Kevät ja kesä ovat luonnossa liikkumisen riemullista kulta- aikaa. Vapun
pöhnät on lusittu. Näin päätimme kanttorin kanssa mennä luonnonhelmaan
metsään, koronaa pakoon. Kohteena oli Nuuksion luonnonsuojelualue.

Kaupasta ostettiin vähän muonaa, kaksi grillattua kanaa ja kaksi koppaa
Koffin A-ta, kassiin pantiin myös pari kossua, varmuuden vuoksi. No
ruokakassi oli kovin vaatimaton mutta emmehän me nyt syömään menty
mettään. Heti aluksi perille päästyämme rakennettiin laavu yöpymistä
varten. Käytiin taloksi.

Näin koronaviruksen aikana tuli mieleen kun aikanaan lauluntekijä
Veikko Lavi kertoi, miten pahasta flunssasta pääsee eroon. Menee
kalliolle, jossa on sammalta ja asettuu siihen mahalleen maate ja kaataa
kossua sammalmättäälle ja panee nenänsä mättäälle. Makaa siinä
muutaman tunnin niin kyllä flunssa lähtee.

Ehkä tämä resepti päteisi koronaankin. Tätä Veikon konstia voitaisiin
kokeilla. Sanoin kanttoorille, että kokeile sää ensteks. No se sammu
heti, jäin yksin kalliolle katsomaan auringon laskua. Menin laavuun
maate, kanttori jäi kalliolle.

No seuraavana päivänä meil loppu jo kalja ja kossu. Ne pari kananpoikaa
oli viel jäljel, muuten eväät oli loppu, mitä tehdä. Sit piti käydä
riu'ul ku maha alkoi ronklata. Siel me sit istuttiin vierekkäin
kanttoorin kans. Oli meil siin kuiteskin turvaväli ja hajurako, mut
hankalaa se riu'ulla oli kököttää. Siin riuul istuessa huomasin ku
kettu silmät pyöreinä katteli meitä kiven takaa ku Halla-aho
maahanmuuttajia ja näytti hampaitaan. Meinasin purota riu'ulta.

No kun kaljat ja muut juomat loppu oli pakko palata kotti vaikka
koronavirus vaanii. Onneks meillä sakaristossa on vielä muutama
ehtoollisviini, se on nyt tarpeen.

Kokemuksesta voin sanoa että luonnossa olo on ihmisille tärkeää. Tosin
meidän retki jäi aika lyhyeksi johtuen vähäisestä muonituksesta. Mutta
evästä pitää ottaa riittävästi mukaan. Jos pelkää riu'ulla istumista,
on syytä ottaa mukaan potta.

ps. älkää huiskiko pörriäisiä, ne ovat sinun ystäviä. Menkää metsään ja
viihtykää!

Pastori Jussilainen

23.4.2020 Kevättervehdys.