Pastori Jussilainen

 

Pastori Jussilaisen uudenvuoden tervehdys - valoa päin

 

Hyvät seurakuntalaiset,

Toivokaamme jokainen toisillemme hyvää uutta vuotta 2022! Ei
kuitenkaan tarvitse olla ennustaja kun epäilee, että suuressa kuvassa
maailma pysyy ennallaan. Valtamedia meitä muokkaa, ja itsenäinen
ajattelu jää jalkoihin. Aina kuitenkin toivoo parempaa.

Kiusallista on havaita usein toistuvia mediatapahtumia suuresta
maailmasta - sitä miten maailman nokkamiehet toimivat ja miten me
niitä seuraamme televisiosta silmät tapillaan. Sitä kun USA:n
presidentti toisensa jälkeen - Trump ja Biden - astuu "kansan pariin"
valkoisen talon pihaan, josta iso helikopteri noutaa loistohuvilalle sen
jälkeen kun on annettu kansalaisille muutama tärkeä lausahdus.
Venäjällä Putin astelee "kansan pariin" valtavien kullattujen ovien
läpi. Kyllä Putin mahtuisi kulkemaan pienemmistäkin ovista. Ja
valtamediat hehkuttavat suurten johtajien uhoja tai lässytyksiä.
Suomessa mennään isojen perässä samoilla eväillä. Miten
turhauttavaa.

Kyse ei ole tietenkään vain näistä johtajista, vaan
yhteiskunnallisesta ajattelusta, tietynlaisesta tyhjyydestä. Voisi jo
odottaa uutta ihmisläheisempää ajattelua ja toimintaa. Korona on
osoittanut maailmalle, ettei raha ole kaikki kaikessa. Toivoisin
laajempaa ajattelua, tärkeimpänä rauha.

Mutta nyt on pakko palata arkiseen yhä jatkuvaan ja pahenevaan
koronaan. Meillä on yhä tiukat turvamääräykset koronan varalta
kirkossa. Olemme sopineet esimerkiksi, että ne kolme mummoa, jotka
meillä pyhäisin vielä käy, tulevat kirkkoon eri pyhänä
turvallisuuden vuoksi. Näin turvavälit pysyvät kunnossa. Me kanttorin
kanssa olemme supistaneet puheet ja soitot kymmeneen minuuttiin. Olemme
myös sopineet, että kolehtia voi jättää saarnastuolin viereen
tuplana. Minulle määrättiin muovimaski ja suunsuoja ei niinkään
koronan takia, vaan ettei viina haise. Näin koronan aikana kun tulee
otettua pari tömäystä päivän aluksi.

Nyt tulevana vuonna aion hieman piristää oloani ja mm. matkustaa, kun
koronan vuoksi ei ole voinut liikkua pariin vuoteen. Olen ajatellut,
että käyn rautatieasemalla katsomassa junia. Hautuumaalla käyn
katsomassa, kuka on kuollu. Joku mäennyppylä olisi kiva nähdä.
Lentokentällä voisi piipahtaa. Merenrantaa ja hanhien paskomaa
nurmikkoa haluaisin ihailla. Liikaa ei kannata ahnehtia näin alkuunsa.

Nykyisen kiireisen työn takia en ole ehtinyt juurikaan tavata
ystäviä. Tälläkin saralla on pakko tehdä jotakin. Kotipuolessa on
viinikellaria toki täydennettävä. Pientä puuhaa näin aluksi siis
on. Vaikeata on ollut ennenkin.

Martti Lutherin väitetään todenneen aikanaan: " Jos vaikka
tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään
omenapuun."  Media näyttää taas yrittävän lietsoa erilaisia
pelkotiloja, kun ihmiset ovat aina pelänneet "karhua". Uusi vuosi tuo
uudet haasteet, niitä päin. Selvin päin.

Jussilainen

 

 

 

 

UUSIA TUULIA ODOTELLESSA - PASTORI JUSSILAINEN MEHUKAALASSA 2021

Viime vuosikokouksessa saimme kuulla,

että Mehulla on 157 jäsentä ja
määrä vähenee vuosi vuodelta.

Kun kerroin kanttorille tämän, hän totesi,

että me tarvitsemme nyt paljon maahanmuuttajia

ja erityisosaajia.

Hän ehdotti, että kysellään, olisiko Malmilla
tällaista väestöä.

Finlandia-palkinnon ehdokkaiksikin löydettiin 6 romaania.

Tarvitsemme uusia urheilun ystäviä joukkoomme

Olen huolestuneena pannut merkille, että jäsenistömme piirissä ei ole ollut synnyttäjiä pitkään aikaan.

Siksi seurakuntamme nimissä kehotankin
teitä nyt synnytystalkoisiin. Näenkin täällä viriilejä miehiä ja kypsiä naisia. Tämän lisäksi vetoan, että jokainen jäsen voisi vielä tutkia ja penkoa omia nurkkia tai komeroita, josko sieltä
löytyisi joku uusi mehun jäsen esim. anoppi

tai muu läheinen.

Nyt paljon puhutaan vähemmistöistä ja syrjinnästä. Vähemmistöön kuulun minäkin kotona. Huomautin vaimolle tästä syrjinnästä.
Taannoin vaimo kärttyisänä totesi, että sinun on mentävä kielikurssille. Kysyin miksi. Hän totesi, että et osaa muuta kuin kiroilla ja jatkoi, että illalla olet kuin sika, joka röhkii ja nassuttaa ja sitten nukkuu kaukalon viereen. Se oli vähän moniselitteinen lausahdus, mitä lie tarkoittanut.

Syytin vaimoa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

No, totesin vaimolle, että olen ollut toki jo lapsena kauhukakara. Opin kiroamaan jo 2-vuotiaana.

Olen väistellyt myös työntekoa. Siksi
ryhdyin papiksikin, kun näin että papin lapiossa on vain ripaus hiekkaa. Sanoin vaimolle, että niin kuin tiedät olen pannut multiin puolet kyläläisistä, olen juonut puolet kylän pontikasta, olen
nainut puolet kylän naisista, anteeksi kirjoitusvirhe, olen kertonut satoja satuja asukkaille, olen puhunut totuutta säästeliäästi, olen mairitellut mummoja ja valehdellut verottajalle.

Eräänä aamuna heräsin vähän kuumeisena.

Ajattelin, että joko se korona iski. Menin lääkäriin. Lääkärin kanssa sitten puhuttiin
niitä näitä, minkä jälkeen hän kirjoitti lausunnon, jossa luki: potilas kertoo, että hän lähtee Turkuun, mutta on muuten terve mies. Kiitin tohtoria analyysistä.

Menin työpaikalle, siellä oli tiedossa vihkimistilaisuus. Huomasin, ettei kanttori ollut vielä tullut työpaikalle. Nuoripari odotti jo vihkimistä eikä kanttoria näkynyt. Oli pakko aloittaa vihkimisseremonia. 

Olimme kanttorin kanssa ennakkoon sopineet,

että kanttori soittaa aluksi kauniin biisin esim. " Jo joutui armas aika".

No kanttoria ei vaan näkynyt. Piti nopeasti keksiä jotain korvaavaa alkutahdiksi. Meillä oli sakaristossa vanha kasettisoitin viinipatterihyllyssä. Otin sen esille, mutta siinä ei ollut kuin yksi kasetti ja kappale tallessa. Kappaleen nimi oli "Kivinen tie". Kysyinkin
hääparilta, käykö tämä. Vielä parempi olisi ollut kappale " järjen veit ja minusta orjan teit", mutta sitä biisiä ei ollut.

Vihkimisen jälkeen kanttori ilmestyi huohottaen paikalle. Myöhästymistään pahoitellen hän selitti, että bussia ei tullut ja hän yritti juosta koko matkan, mutta myöhästyi silti. Pyyteli kovasti anteeksi. Myöhemmin kanttorin vaimo kertoi, että myöhästymisen syy
ei ollut bussi, vaan koronatermejä käyttäen hänen viinitissuttelunsa siirtyminen leviämisvaiheesta kiihtymisvaiheeseen. Kanttori syytti tästä minuakin. Katsoin kanttoria hieman paheksuvasti, sillä
huomasin, että hänellä oli vielä kossupullo kädessä.

Kysyin häneltä: rakas hyvä ystävä onko tuo sinun ainoa lohtusi elämässä? Siihen kanttori tokaisi: ei toki, mulla on vielä toinen pullo kassissa.

Kanttori yritti vähän sovitella tapahtunutta.

Hän esitti, että lähtisin hänen kanssaan hirvimetsälle. Sanoin, että en lähde. Olen itse syntynyt vahingonlaukauksen seurauksena, en halua enää kuolla   vahingonlaukaukseen.

Kysyin vakavasti kanttorilta, että koska olet ajatellut lopettaa tuon kossun lutraamisen. Hän vastasi, että sitten kun lehmät lentää. Nyt olen vakavasti harkinnut, että panen kanttorin koronan ja huonon
käytöksen vuoksi karanteeniin kirkon porstuaan. Laulakoon siellä yksikseen. Korinttilaiskirjeessäkin sanotaan " parempi on yksin maas kun porukas puus".

Joudun nyt miettimään viime toimiamme. Olimme harkinneet aloitteen esittämistä kirkkomme valtuustolle, että viinejä ostettaessa tilattaisiin saman verran viskiä ja ginituotteita. Näin te rakkaat
seurakuntalaiset pääsisitte maistelemaan - anteeksi - haistelemaan uusia tuulia seurakuntamme piirissä. Tarkoitus oli, että me kanttorin kanssa olisimme kokeilleet uusien juomien vaikutusta hartaitten
ajatusten tuomiseen teidän tietoisuuteenne. Nyt kanttorin jo pidempiaikainen käytös on ollut sen luontoista, että taidan repiä moisen ehdotuksen toistaiseksi. Uusia tuulia odotellessa.

Odotankin, että suuri joukko Mehun jäsenistö

tuleekin ensi vuonna vuosigaalaan pieni käärö kainalossa niin, että me voimme onnitella
uutta Mehun jäsentä ja toivottaa hänet

tervetulleeksi.

Pastori Jussilainen

 

 

 

PASTORI JUSSILAISEN RETKI TIEDON LÄHTEILLE

13.4.2021

Yhtenä päivänä saimme kanttorin kanssa kutsun erään lehden
toimitukseen seuraamaan sen päivän työskentelyä.

Päätoimittaja
otti meidät ystävällisesti vastaan ja ryhtyi heti esittelemään
toimitiloja ja toimintatapoja.

Ensimmäisessä huoneessa pääpaino oli hoitaa journalismin
perustehtävää: esitellä faktoja, tuottaa todellista ajanmukaista ja
tasapuolista tietoa rehellisyyttä noudattaen ja ihmisarvoa
kunnioittaen, eritellä tietotulvaa ja selkeyttää maailmankuvaa
asiakaslähtöisesti ja rauhaa edistäen.

Toisessa huoneessa tuotettiin vähän väljästi tulkittua ja vähemmän
tutkittua tietoa.

Kolmannessa huoneessa käsiteltiin huonosti harkittuja
ja jopa tarpeettomia aiheita.

Neljännessä huoneessa masinoitiin
poliittisten lasien läpi tarkoituksenmukaisia uutisia totuutta
muunnellen.

Viidennessä huoneessa harrastettiin tietoisesti faktojen
karttelua ja vähättelyä, erilaisia hämäyksiä ja asioiden
tahallista sotkemista.

Kuudennessa huoneessa peräkopissa suollettiin
suoranaisia valheita ja vääristäviä tulkintoja eri aiheista -
totuutta välttäen ja asioita salaillen.

Kierroksen päätteeksi kanttori kysyi minulta, missä huoneessa sinä
haluaisit työskennellä. En vastannut. Totesin kanttorille, että
meillä ei sentään ole puoliksikaan noin pitkää listaa, vaikka
vähän epämääräisiä ne ovat meidänkin selitykset.

Tulipa paljon mietittävää siitä, miten meitä kohdellaan tässä
ajassa. Totuuden nimissä on todettava, että perusrehellisiä ja
asiallisia toimittajia toki on, vaikka joskus tuntuu, että niitä on
kovin vähän. Toki ilmassa liikkuu vanha ajatusleikki "kenen leipää
syöt, sen lauluja laulat".

Ihmetystä joskus tuntuu herättävän esim. useiden tv-toimittajien
työskentely. Toimittaja kyselee haastateltavalta, joka ei aina vastaa
kysymyksiin, vaan puhuu niitä näitä. Toimittaja tyytyy siihen ja
siirtyy uuteen asiaan. Hänelle tärkeintä on haastattelu, ei asia
josta juuri on kysynyt.

Huvittavaa on, että toimittaja saattaa esim. seistä Säätytalon
edessä ja kertoa, että hallitus on talossa, hallitus istuu, hallitus
kertoo tai ei kerro, katsotaan? Asioita arvuutellaan ja ihmetellään,
ehkä huomenna saadaan jotain tietoa, seuraamme täällä sateessa
tilannetta ja joskus sieltä taustalta kuuluukin ääni "voi v?u kun
täällä on kylmä". Tilanne ei ole toimittajan, vaan työnantajan
vika. Tavaksi on myös tullut televisiossa sellainen merkillisyys, että
toimittajat usein haastattelevat toinen toisiaan oli kyseessä sitten
asia- tai viihdeohjelma.

Mitähän se johtoporras oikein tekee? No, niillä on tietysti
kiireistä ja kuumat oltavat bunkkerissaan, siellä ne hikoilee kuin
huora kirkos.

No niin, nyt on taas talven pölyt pyyhitty ja siirrytään iloisiin
asioihin! Lähdemme kanttorin kanssa sakaristoon haastattelemaan
toisiamme Kirkko ja me -lehteen.

Pastori Jussilainen

 

 

 

 

 

PASTORI JUSSILAINEN - ARMAS JA SUVI TULOSSA KÄYMÄÄN

29.3.2021

Aina näin kevään kynnyksellä olemme kanttorin kanssa laulaneet selvin
päin virttä "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Kevät tulee
rajoituksista huolimatta.

Tuli se kirkkovaltuuston puheenjohtajakin rajoituksista huolimatta
käymään. Sanoi tulleensa morjestamaan meitä kirkkomme sakaristoon,
kun sattui olemaan lähistöllä. Krapulassa se tuntui olevan. Annoin pari
pulloa ehtoollisviiniä ja se tuntui olevan mielissään. Tosin se totesi,
että kai te kanttorin kanssa olette olleet säästeliäitä viinin käytössä
näin koronan aikaan. Toki, toki, vastasin.

Pohdimme kanttorin kanssa sitä, että jos tulee ulkonaliikkumiskielto ja
säännös, että ulkoilla saa vain samassa asunnossa asuvan kanssa,
niin pitääkö meidän muuttaa samaan asuntoon kanttorin kanssa. Ei
kuulemma riitä, että ollaan päivät pitkät yhdessä sakaristossa. Jos me
muutamme samaan huusholliin, niin seurakuntalaiset luulevat, että olemme
tulleet kaapista ulos.

Kanttori tuli yhtenä aamuna työpaikalle tuohtuneena ja kysyi minulta,
että voiko vitutukseen kuolla. Totesin, että kyllä voi. Kanttori siihen,
että sittenhän minä kuulun koronan osalta riskiryhmään ja täytyy päästä
heti rokotuksiin. Sanoin hänelle, että koita aluksi
olla pari viikkoa selvin päin, niin maailma saattaa näyttää ihan
kivalta.

Pari mummoa kävi uteliaisuuttaan urkkimassa minun ja kanttorin
työpaikalla. Mummot kysyivät, että mitä te puuhaatte siellä sakaristossa
päivät pitkät. Sanoin, että kirjoitan saarnoja ja teen
tutkimustyötä siitä, mitä vanhukset kokevat koronan aikakaudella - onko
ukkelit pysyneet paremmin kotosalla?

Kanttori taas on syventynyt musiikin teoriaan ja selvittää, miten
virsien soittaminen vaikuttaa kuurojen mummojen sielunelämään.
Turruttaako se, kun siltä usein näyttää, kun katson tapahtumia
kirkon lehteriltä. Vai piristääkö se mielenlaatua? Tässä yhteydessä
mietin vain sitä, että kun kanttori on usein ns. pöhnässä, niin
päätelmät saattaa kovinkin vaihdella.

No, selityksiä nämä vain olivat, jotta päästiin mummoista eroon. Emme
toki tohtineet kertoa totuutta eli sitä, että tilastoimme viinikellarin
tuotteita ja selvitämme, ovatko viinit säilyneet talven yli ja
"poistamme" huonokuntoiset sekä tilaamme uutta tuotantoa seurakuntamme
käyttöön.

Meillä on toki televisio sakaristossa. Katselemme sitä melko tiiviisti.
Oikein pelästyin, kun luin Rutger Bregmanin kirjan "Hyvän historia".
Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset katsovat uutisia yhden tunnin
päivässä ja se hänen mukaansa tekee ihmiselämän mittaan yhteensä kolme
vuotta. Huh huh. Tosin se hieman hidastaa meidän pientä viinin
tissutteluamme.

Olemme kanttorin kanssa huolissamme mahdollisesti tulevista
liikuntarajoituksista, jos vaikka jalka lipeää kotiin mennessä, minkä
pitkä työpaikalla oleilu saattaa aiheuttaa. Kanttori jo kertoi,
että hänet poliisi pysäytti kun hän tuli työmaalle. Poliisi kysyi, onko
ihan välttämätöntä mennä kirkkoon. Kanttori totesi poliisille, että ei
sinne ole koskaan ollut välttämätöntä mennä
eikä varsinkaan nyt, kun vanhat mummotkin ovat jääneet kotiin. Pitäähän
minun kuitenkin käydä tarkistamassa viinikellarin lämpötila, kanttori
oli selittänyt.

No, me todettiin yhdessä kanttorin kanssa, että tänään ei lutrata
kirkkoviiniä tavalliseen tapaan, vaan pullo mieheen riittäköön ja
varmoin askelin kotiin. Toivomme ja uskomme, että korona häviää Lontoon
sumuun heinäkuuhun mennessä.

Iloitkaamme kevään auringosta!

Pastori Jussilainen

ps. Viittasin Rutger Bregmanin kirjaan Hyvän historia. Kannattaa lukea.

 

PASTORI JUSSILAISEN HELPOTUS

1.3.2021

Olemme olleet nyt koronan vuoksi samassa kanootissa vuoden.

Vähän on ollut ahdasta eikä ole voinut paljoa keikutella. Tilanne näyttää
jatkuvan, vaikka vähän on valoa, kun rokotukset antavat toivoa.

Itse olen nyt saanut käytyä armeijan, saanut naimaluvan ja käynyt
kahdessa koronarokotuksessa. Tämä viimeksi mainittu oli ainoa, johon
olen mennyt vapaaehtoisesti. Kanttori ei ole vielä päässyt rokotuksiin.
Hän totesi kyynisesti, että terveysviranomaiset taitavat häntä kusettaa
kuin palokunnan hevosta.

Politiikasta totesin viimeksi, että kokoomuksen puheenjohtaja Petteri
Orpo marisee ja kitisee kaikesta, pallo on hukassa. Kanttorin kanssa
todettiin, että kokoomuslaisilla on lapsena ollut liian pieni potta.
Tähän on syytä lisätä, että he eivät ole tutustuneet historiaan. Esim.
jo 1667 Ranskan kuningas Ludvig XIV perusti uuden poliisin, joka
alkajaisiksi määräsi, että potat on myös tyhjennettävä. Tämä on Orpolta
unohtunut.

Kanttori tuli pikku pöhnässä työpaikalle ja sanoi lukeneensa lehdestä,
että persujen puheenjohtaja Halla-aho on asettumassa Helsingin kaupungin
maahanmuuttoviraston vahtimestariehdokkaaksi. Kysyin, että montako
kuppia olet jo ottanut. Nimittäin Halla-aho pyrkii Helsingin
pormestariksi, vaikka äärioikeistolaisuus ei sovi
Helsinkiin.

Muuten, tulevien kuntavaalien yhteydessä voitaisiin järjestää rokotukset
samassa paikassa, piikki rinnuksille vaan. Kuntavaalit pidetään ajallaan
tai siirretään, sama se, samat jannut, leidit, pyrkyrit ja takarivin
taavit ovat päättävinään tavallisten ihmisten asioista. Todellisuudessa
ajan henki näyttää olevan se, että eri puolueiden pieni johtoporukka
päättää ja puhaltaa pilliä ja muut hyppää. Vaikka näin on, niin pakko on
demokratian nimissä käydä äänestämässä, kun parempaakaan ei ole
tarjolla. Mutta kyllä tämä pistää miettimään, minkä totean selvinpäin.
Ja kanttori vahvistaa.

EU on osoittanut hampaattomuutta koronarokotusten hoidossa.
EU-intoilijat esittää, että pitäisi olla vastuuta - höpö höpö - niin
pitäisi,
näkis vaan. Onneksi kirkossa ei muutenkaan käy juuri kukaan, niin olemme
kanttorin kanssa hyvässä turvassa kirkon viinikellarissa.

Helsingin pormestari Vapaavuori hyökkäsi hampaat louskuen ennen
kuulumattoman röyhkeällä tavalla pääministeri Marinin kimppuun 25.2.
televisiossa. Siksi, että Marin on yrittänyt suojella lapsia ja nuoria
koronavirukselta asettamalla liikuntarajoituksia. Vapaavuoren mielestä
nuorten on saatava liikkua vapaasti. Nuorille on liikunta tärkeää, mutta
terveys on vielä tärkeämpää. Nuorille on edelleen mahdollista liikkua,
jos todella haluavat, esim. ulkona lenkkeillen.

Olemme kanttorin kanssa lenkkeilleet joka päivä eri aikoina viidestä
kuuteen kilometriä rantatiellä. Olemme kyllä ihmetelleen, että 12 - 20
vuotiaita nuoria ei ole näkynyt yhtään, vanhempia kyllä. Alueella on
satoja nuoria, mutta ei heitä näytä kiinnostavan ulkona liikkuminen.
Tottakai liikuntahallit ovat tärkeitä, mutta terveys on vielä
tärkeämpää.

Vapaavuoren törkeä esiintyminen on hämmästyttävää. Hänellä tuntuu olevan
omat taka-ajatukset profiilinsa nostamiseksi,
presidenttiehdokkuus näyttää malkuttavan mieltä. Ei tässä nuorten
liikkuminen ollut pääasia.

Kokoomuslaisilla ei nyt näytä menevän hyvin eikä täten osata käyttäytyä
sivistyneesti. Vapaavuorelle toteaisin: ison asian taakse voi piiloutua
pikkuihminen. Tässä yhteydessä tulee mieleen, missä luuraa Sinnemäki ja
Razmyar, onko vaalit liian lähellä?

Pastori Jussilainen

 

 

Pastori Jussilainen, aurinkoista kevättä!

14.1.2021

Vuosi 2021 alkoi hyvin: Trump kaatui vihdoin kuin vanha sähkötolppa,
eikä sitä enää korjata. Nolo loppu mahtimiehelle.

Ehkäisevän päihdetyön Ehyt ry:n tutkimuksen mukaan alkoholia käyttävistä

kansalaisista 18 % vietti tipatonta tammikuuta  vuonna 2020,

nyt heitä on enemmän. Me olemme kanttorin kanssa jo vuosia pitäneet

tipatonta tammikuun päivää ja se on nyt suoritettu kunnialla kuukauden alussa.

Vaimo kyllä kysyi, että koska sinä aiot lopettaa kokonaan ton viinan
kanssa lutraamisen. Vastasin, että sitten kun lehmät lentää. Siihen
päättyi moinen keskustelu.

Olemme kanttorin kanssa kyllä viime aikoina kovasti pohtineet
juomatapojamme. Kuten tiedetään meille on tullut tavaksi kokoontua
kirkkomme sakaristoon nauttimaan ehtoollisviiniä. Joskus on tullut
tunne, että on juotu pari pulloa liikaa. Päätä on kivistänyt, maha on
murlannut ja joskus on jopa oksettanut. Toisaalta olemme epäilleet, että
kirkkoviinimme on pilaantunutta tai vanhentunutta. Siitäkin huolimatta,
että olemme koettaneet kierrättää viinikellarin varastoa.

Yhtenä aamuna havahduimme lehtiuutiseen, jonka mukaan Lahdessa oleva
Teerenpeli-panimo & tislaamo oli voittanut Lontoossa "Wordlwide whisky
producer"-sarjan ollen maailman paras viskituottaja 2020. Tosin
skottilaisilla oli kilpailusarjansa. Samoin Saksassa on myönnetty
kultamitali The Helsinki Distilling Companyn viskituotteelle ja
lappalainen ginituote on palkittu kultamitalilla Kiinassa. Nämä uutiset
herättivät meissä keskustelun, että pitäisikö meidänkin harkita
juomatapojen muuttamista? Ainakin siten, että esim. joka toisen
viinilasin sijaan otettaisiinkin viskiä tai giniä. Pohtiessamme tätä
totesimme, että asiaan liittyisi pari ongelmaa: tulisiko siitä sitten
liian humalaan? mistä me näitä juomia saisimme? kuka sitten huolehtisi
kirkon viinikellarista?

Lisäksi muistelimme, että Martti Luther oli kova oluen ystävä, mikä
johti siihen, että hän ryhtyi latelemaan omia teesejään kännissä
kirkolle. Naulasi niitä sitten kirkon oviin. Ei siitäkään hyvää
seurannut. Päätimme kuitenkin esittää aloitteena kirkkovaltuustolle,
että viinejä ostettaessa tilattaisiin saman verran viskiä ja
ginituotteita. Näin te rakkaat seurakuntalaiset pääsisitte maistelemaan
- anteeksi, haistelemaan - uusia tuulia seurakuntamme piirissä.
Ilmoitimme samalla, että me kanttorin kanssa olisimme valmiit
kokeilemaan uusien juomien vaikutusta hartaiden ajatusten esiin
tuomiseen.
Tässä yhteydessä totesin kyllä kanttorille, että vähän on tullut jo nyt
varovaisia huomautuksia meidän viinien käytöstä. On sanottu, että
kanttorin soitossa olisi parantamisen varaa. Minun puheissa ei ole
ainakaan vielä ollut moitittavaa johtuen siitä, että pastoreiden puheet
ovat aina vähän sekavia. Eihän taivaallisissa asioissa ole muutenkaan
mitään tolkkua. Odotamme suurella innolla kanttorin kanssa seuraavaa
viini-viinatäydennystä kirkkomme sakaristoon.

Lukiessamme iltapäivälehtiä havaitsimme, miten Orpo ja muu kokoomuksen
johto on huolissaan maan taloudesta ja muusta, kaikesta ne räksyttää ja
kiukuttelee kuin pieni lapsi potalla. Kanttori totesikin, että niillä on
ollut lapsena liian pieni potta eivätkä ne ole oppineet ottamaan
rauhallisesti huomioiden muut taloudessa olevat. Samaa voisi sanoa
Halla-ahosta, hän ei tiedä ollako maas vai puus. Opetuslapset näyttää
olevan tyhjällä aavikolla.

Kohta korona häviää kuin kusi lumeen. Muuttolinnut palaavat.

Aurinkoista kevättä!

Pastori Jussilainen

 

 

 

Pastori Jussilainen, vinkkejä valoon!

4.12.2020

Korona kiihtyy kuin Bottaksen auto -

tästä huolimatta vinkkejä valoon

Niin kuin tiedämme, hyvällä esimerkillä on suuri

vaikutus ihmisten keskuudessa.

Niinpä me kanttorin kanssa olemme panostaneet

tähän toiminnassamme.

Mehun puheenjohtaja Lehtonen otti yhteyttä ja esitti
toivomuksen, että pastori Jussilainen esittäisi

lohduttavia sanoja näin koronan aikaan tässä gaalassa.

Muistakaamme, että maailmassa on paljon
hyvää. Meillä on ruokaa ja varsinkin hyvää viiniä,

jota me kanttorin kanssa vaalimme erityisen tarkasti.

Mekin ehdimme täydentämään kirkkomme
sakariston ehtoollisviinivaraston ennen

koronavirusepidemiaa.

Samoin yritämme toiminnallamme osoittaa esimerkkiä,

miten viihteellistä ja sivistyksellistä harrastustoimintaa

voi harjoittaa näin karanteeniaikoina.

Esimerkiksi kun saimme sakaristoon television, niin
olemme viinin maistelun lomassa saaneet seurata,

kiitos Ylen hallintoneuvoston, korkeatasoista

kulttuuri- ja sivistystarjontaa.
Haluan erityisesti mainita muutamia erityisen hyviä

tv-sarjoja, joita me kanttorin kanssa seuraamme iltaisin

ja joskus päivälläkin, jos on vähän pöhnäinen olo.

Näin koronan aikana ihminen tarvitsee henkistä pääomaa.

Olemme mm. seuranneet suurella mielenkiinnolla

televisiosta Kauniit ja rohkeat - niihin ei väsy -

Sohvaperunat, Simpsonit, Tohtori Paise, Trumpin puheet,

kaikki 20 ruokaohjelmaa, Perussuomalaisten puheet,
Hengenvaarallisesti lihavat, Rillit huurussa, Salatut elämät

ja Burgerimies. Uskomme, että vähän pöhöttyneet aivomme

saa näistä virikkeitä syysiltoihin Koronan aiheuttamaa apatiaa

ja ahdistusta vastaan.

Emme pahastu, jos otatte vinkistä vaarin.

No, yhtenä aamuna heräsin pienes pöhnäs ja luin

lehdestä verotietoja.
Huusin kanttorille, että nyt on maailman kirjat sekaisin,

onko siivoojien palkat nousseet noin hurjasti?!

Luin juuri, että Ilkka Brotherus on ansainnut 66 miljoonaa.

Kanttori sanoi, että ei Brotherus ole siivooja, vaan

siivousvälineitä valmistavan firman Sinituotteen
omistaja. Jaa, sanoin, minä jo ehdin miettiä, että

mikähän hänen mahdollinen

ansiosidonnainen päivärahansa mahtaa

olla, jos ja kun mahdollisesti hän joutuu koronan

ansiosta ansiosidonnaiselle päivärahalle.

Näyttää siltä, että monet Suomen rikkaiden sukujen

vesat ovat vaatineet, ettei verotietoja saa julkistaa.

Ilmeisesti he häpeävät tulojaan. Minä taas häpeän omia

pieniä tuloja. Olemme tosin lukeneet suuresta kirjasta,
ettei saa olla kateellinen. Ei ainakaan rikkaille.

Saanen kuitenkin olla kateellinen niille, jotka ovat

pysyneet kaidalla tiellä ja eläneet nuhteettomasti.

Tai Sibeliukselle, Olavi Virralle ja kumppaneille,
jotka ovat tuottaneet paljon iloa tähän synkkään syksyyn.
No nyt olemme istuneet kanttorin kanssa sakaristossa

monet illat kynttilöiden valossa odottaen valaistumista.

Olenkin sitä valaistumista odottanut, mutta se taitaa olla

pluffia. Tosin pullo viiniä valaisee kauniisti. Olen muute

korona-aikana nukkunutkin maski suun suojana.
Keitin aamukaurapuuron, mutta en saanut lusikkaa

suuhun maskin vuoksi.

Testejä on tehty. Kirkon terveyshoitaja on työntänyt

keppejä nenään ja olkapää on piikkejä täynnä.

Muija sano, että anna hoitajan pistää niillä kepeillä

korvaankin, kun et enää oikein kuule mitään.

Jatkamme kuitenkin kanttorin kanssa vastuullista

tehtävää näin korona-aikana viinikellarin vahtina ja

kerromme ilosanomaa ja jaamme lohtua kaikille
sitä tarvitseville.
Nyt me odotamme kanttorin kanssa joulupukkia.

Sovimme, että joulun jälkeen laitamme pitkät kalsarit

jalkaan ja toppapuserot päälle ja täten olemme valmiit

menemään kadulle jonoon seisomaan ja odottamaan
koronarokotusta. Tietysti kuuma pullo mukaan.

Iloisella mielellä,

Pastori Jussilainen

 

 

 

Pastori Jussilaisen matka Lappiin

13.10.2020

Nyt kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät eikä

aurinkorannikolle voi matkustaa, päätimme kanttorin

kanssa aloittaa kotimaan matkailun.
Matkasuunnitelmiin kuului ruskamatka Lappiin.

Päätimme aloittaa liftaamalla.

Lähdimme Lahdentien poskeen. Meillä tärppäsi heti.

Heti alussa nähtiin Vantaan kupeessa oleva Ikea.

Astuimme pois autosta ja poikkesimme Ikeaan.

Se oli iso kauppa. Lattiasta luimme kyltistä,
että "olet tässä". Ihmettelimme, mistä ne tiesivät,

että olimme tässä.
Kuljimme loputtomasti ja eksyimme,

siihen meni koko iltapäivä.

Lopulta löysimme ravintolan, jossa tarjottiin lihapullia.

Kanttori söi kaksi annosta ja minä puolikkaan.

Lopulta tarjoilija talutti meidät ulko-ovelle.

Kiitimme nöyrästi siitä, että pääsimme ulos.

Jatkoimme matkaa.

Keravan kupeessa näytti olevan Koffin panimo, sinne.
Sanoimme olevamme alkoholitarkastajia.

Näytin vanhaa pankkikorttia ja päästiin sisään.

Kiertelimme isoa hallia. Siellä oli suuria
kaljasäiliöitä. Ihastelimme paikkoja, sitten eksytimme

oppaan ja livahdimme siivouskoppiin piiloon.

Ajattelimme, että yövytään siellä kaljapyttyjen lähellä.

Illan pimetessä sitten hiippailtiin käytävälle,
jossa oli paljon kaljakoreja, tuoretta olutta.

Se oli ikimuistoinen "ravintolailta".

Aamulla pikku pöhnässä livahdimme ulos - se onnistui.

Jatkoimme matkaa ja saavuimme Lahteen.

Astelimme Lahden Seurahuoneelle.
Vuonna 1892 sen aikainen kuvernööri myönsi luvan

ravintolaliikkeelle, jossa sai myydä alkoholijuomia.

Tällöin nimeksi tuli Seurahuone.

Mutta 1893 oluenmyynti jouduttiin lopettamaan

hurjastelun ja tappelujen vuoksi. Tämä johti siihen,

että sinne asetettiin vakituinen poliisi.
Vuonna 2015 Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone

valittiin Euroopan parhaaksi kaupunkihotelliksi

World Luxury Hotel Award -gaalassa.

Olimme aika polleita kun astuttiin niin hienoon hotelliin.

No, meillä olikin parhaimmat kuteet päällämme,

tosin kumisaappaat jalassa.

Seuraavana päivänä päätimme mennä Lahden pieneen

hyppyrimäkeen laskemaan. No siellä me sovittiin,

että kanttori laskee alastulorinnettä peruksillaan.

Se oli virhe. Kanttorilta murtui häntäluu pahasti ja retki
loppui siihen. Kanttori vietiin ambulanssilla sairaalaan.

Minä menin läheiseen pubiin murehtimaan sattunutta.

No, Lapin matka joutui vaaraan.
Olin yksin pari viikkoa Seurahuoneella ja odotin

kanttorin paranemista.
Vihdoin hän pääsi sairaalasta. Otimme heti pari pulloa

hyvää samppanjaa ja lopuksi punaviiniä.

Pikkuhiljaa meidän puhe alkoi siirtymään matkan

mielekkyyteen. Ensiksi kanttori vihjaisi,

että olisiko meidän Lapin-matka tässä.

Totesin, että pohditaan asiaa aamulla.

Meille aamut ovat usein tukkoisia, niin nytkin,
mutta jatkoimme eilistä keskustelua matkan mielekkyydestä.

Kanttori sanoi haluavansa Kanarian-lomalle.

Kysyin että miksi? Hän totesi, että ei oikein enää jaksa

kuunnella turhia "puheita".

Jaaha, sanoin.
Myöhemmin kun tapasin kanttorin vaimon,

sanoin hänelle, että puhu vähemmän.

Lopuksi totesimme, että kyllä me voidaan kotimaan

matkailua suorittaa etänä. Mielikuvitusta voi käyttää ja

kotona me voidaan tuoda TV ja muut pensselit sakaristoon

ja näin tutustua Lapin taikaan etänä.

Näin voidaan käydä Inarissa, Äkäslompolossa,

käsivarressa jne. ja seurata poroerotteluja ja porojen

munien pureskelua ja kuulla joikuja, joihin mekin voimme

yhtyä sakaristossa. Jo siksikin kun olen kuullut, että
revontuletkin Lapissa ovat niin kirkkaat, että silmiin ottaa,

niin voi olla paree että jätetään tämä väliin.

Lähdetään kotiin. Siihen me sitten päädyttiin.

Kotona emme kertoneet, ettemme missään
Lapissa olleetkaan. Kotiväki ja kaverit vain ihmettelivät,

että ette sitten viitsineet edes korttia lähettää jotta

olisimme nähneet tunturien lumon,

vai loppuiko Lapista juomat?

Kaverit vähän ihmettelivät, että meillä oli paljon

kerrottavaa alkumatkasta, mutta loppupuolelta ei näytä
olevan muistikuvia.

Ei ulkomaan matkoiltakaan aina kaikkea kerrottu,

se on matkojen juju.
Kyllä matkailu avartaa ja luo mielikuvia arkeen.

Suositaan kotimaan matkailua!

 

Pastori Jussilainen

 

 

Vielä se korona piinaa

1.10.2020



Koronatorjunnassa voidaan kysyä, mikä menee nyt edellä:

liike-elämä, markkinavoimat vai ihminen?

Kuinka monta ihmistä vielä sairastuu tai
menehtyy ennen kuin todella herätään taudin vakavuuteen?

Nyt paljon argumentoidaan, että tartunnan saajat ovat

pääosin nuoria ja nuorison sairastuminen on vähäistä.

Altistumisia tapahtuu eniten yökerhoissa,
ravintoloissa, yleisötapahtumissa ja muissa nuorison pippaloissa.

Onko niin, että nuoriso ei menekään kotiin näistä tapahtumista

eikä tällöin levitä virusta ympärilleen kotona ja lähipiirissä?
Vastuu on tietysti meidän kaikkien, myös viranomaisten

hallitus mukaan lukien.

Näistä asioista ns. markkinavoimat vähiten tuntevat vastuuta.
Tilanne näyttää pahenevan - mitä teemme, jos korona

kolkuttaa oveamme?

Meillä kanttorin kanssa on helppo olla täällä sakariston

suojissa karanteenissa viinipatterien kera.

Olemmekin ystävällisesti kehottaneet:
"mummot, pysykää poissa!".

No, nuoriso on kiitettävästi pysynyt
muutenkin poissa kirkosta.
Eräänä päivänä vallesmanni poikkesi meitä tapaamassa.

Hän kertoi, että eräs kirkkovaltuuston jäsen oli ihmetellyt,

kun kirkon ehtoollisviiniä on kulunut yllättävän paljon

näin koronankin aikana, vaikka ihmisiä liikkuu kovin vähän.

Totesin vallesmannille, että sitä me kanttorin
kanssa olemme myös kovasti ihmetelleet ja miettineet,

että onkohan tästäkin vastuussa liike-elämä.

Lupasimme vallesmannille olla työmme
ohella entistä valppaampia ja vahtia, ettei ulkopuoliset

voimat käytä viinikellaria hyväksi.

Nyt kun joulukin lähestyy, on muistettava,

että joskus aiemmin on vastaavasta aiheesta

- viinin lipittämisestä - epäilty joulutonttuja.
Joulupukkia emme sentään ole tohtineet epäillä. 

Vallesmanni kiitti meitä lämpimästi informaatiosta,

minkä jälkeen sitten otimme yhdessä kunnon tömssyt.

Totesimme, että nyt EU:n miljardipaketti luo puitteet sille,
että viinikellarin täydentäminen kuuluu tämän paketin

jaon piiriin.
Kuten tiedetään ovat Italian valtion, kirkon ja mafian

välit hyvät ja oletamme, että he ratkaisevat tämänkin

ongelman esimerkillisesti siten,
että viinikellarit eivät Italiassakaan tyhjene.

Se kannustaa Suomeakin hoitamaan asian meitä

tyydyttävällä tavalla.
Olimme vallesmannin ja kanttorin kanssa illan tunteina

levollisen luottavaisia siitä, että kaikki järjestyy.

Vallesmanni lupasi lohduttaa kirkkovaltuuston jäsentä,

joka oli esittänyt huolestuneisuutensa.

Aamulla kanttorin kanssa pöhnässä herätessämme

palasimme koronapohdintaan.

Totesimme, että koronalla on syvä ja kavala vaikutus,
jota emme aina heti huomaa.

Sosiaalinen verkostomme surkastuu.

Yleinen ilmapiiri on, jos ei vielä ihan synkkä, niin epämääräinen.

Tällöin ihminen sairastuu tietäen tai tietämättään,

vaikutus psyykeen alkaa näkyä.

Olemme tavallaan vankeina ulkoisesti ja etenkin sisäisesti

olimme sitten työssä tai kotona.

Tähän on syytä tarttua pontevasti: ylös, ulos ja lenkille.

Ystävien tapaaminen ja yhteydenpito järkevissä rajoissa on
välttämätöntä. Uusien harrastusten löytäminen tuo iloa.

Huumoria ei saa unohtaa, se pitää nupin pinnalla.

Totesimme kanttorin kanssa, että mekin sonnustaudumme

lenkille ulos sakaristosta ja teemme ainakin 200 metrin lenkin

ennen kuin avaamme uuden viinipullon.

Kanttori lupasi vetää myös pari jenkkaparodiaa
pianohaitarilla ja laulaa lurauttaa illan päätteeksi.

Viihdyttäkäämme toisiamme, kyllä tästäkin selvitään.

Koronasta ja krapulasta.

Älkääkä antako ystävienne hävitä ympäriltänne!

Pastori Jussilainen

 

 

 

 

Pastori Jussilaisen Koronavilkku

8.9.2020

Koronavirukselle altistumisesta kertova kännykkään ladattava
Koronavilkku-sovellus on saanut yllättävän myönteisen vastaanoton
kansalaisten keskuudessa. On hienoa, että kaikkia keinoja pyritään
käyttämään viruksen torjunnassa. Toivottavasti tämä saa edelleen

paljon käyttäjiä.

Koronavilkun tekninen toteutus on hyvä esimerkki siitä, mihin uusi
teknologia voi tulla ihmisten avuksi. Tämä aihe on tavalliselle
pulliaiselle vielä enemmänkin hepreaa, ja heprea taas on minulle
pastorina tuttu aihe. Näin äkkiseltään tulee mieleen, mihin uusi
teknologia antaa mahdollisuuksia.

Tässä muutama vähäpätöinen esimerkki,
mihin tällä tekniikalla on käyttöä:

1) Jos anoppi hiippailee lähistöllä, olisi voimakaskin piippaus
paikallaan, jotta ehtii pois kotoa pubiin.

Näin anoppi jää ihmettelemään miehen nopeaa reaktiota.

2) Jos krapulaan myötävaikuttavat kaverit ovat lähistöllä,

olisi hyvä kunnon piippaus.

Vaimon huomautus ei kuulu tähän kategoriaan.

3) Jos verottaja pyörii lähistöllä, on tärkeää, että saa siitä

ajoissa varoituksen, jotta ehtii repimään dokumentteja,

joita ei kuulu verottajan nähdä.

4) Jos taas ulosottomies etsii asuntoasi, on syytä lähteä matkalle
vaikkapa Cayman-saarille ainakin puoleksi vuodeksi.

5) Jos vieras poliitikko vierailee paikkakunnalla, on pelkästään
henkisistä syistä hyvä saada varoitus, kun tutuissakin on tekemistä.

6) Urheiluväelle Koronavilkku-sovellus on varoitustoimena tärkeä,

jos dobing-testaajat ovat lähellä, varsinkin jos kohteena ovat

aiheellisesti esim. keilaajat - Petanqin pelaajat - koomakalastajat-

varsinkin suunnistajat. Heidänhän aina kuitenkin epäillään menevän

lenkillä pontikkatehtaalle kuusikon helmaan.

7) Kehotin myös kanttoria ottamaan varoitusvilkun käyttöön,

kun eräs mummokin oli jo ottanut sellaisen, joka varoitti,

jos kolehdinkantaja pyörii kirkossa lähistöllä toisella rivillä,

niin kannattaa pikaisesti poistua paikalta.

Kanttorille neuvoin, että älä silloin vilkuile
ympärille, vaan ole soittavinasi tai siirry välittömästi sakaristoon.
Tosin siellähän se viihtyy muutenkin, kun siellä on paksut muurit

ja viinipatterit. Sinnehän hallin haukku ei kuulu.

Kuten voidaan havaita, Koronavilkun tapainen uuden teknologian
hyväksikäyttö on mahdollista. Ei pidä kulkea korvatulpat korvissa,
ollaan valppaina piippaukselle, varsinkin jos työnantajat uhkaa
lomautuksilla tai irtisanomisilla.

Ei ole muuten Helsingin poliittiset päättäjät kuulleet minkäänlaista
piippausta, kun Olympiastadionin rakennustyöläisiä on pidetty
ala-arvoisissa oloissa ja huijarityönantajien mielivallan alaisina.
Muistakaa rakennushuijarit: Kun aika tulee, madot syövät jalkaa,

joka on niitä polkenut. Helsingin päättäjät:

Korvatulpat taskuun, jotta hätähuuto kuuluisi.

Eläkeläisille piippaus on kohtalonkysymys. Jos kuulee, korostan,

jos kuulee piippauksen, se koskee usein kysymystä "oletko ottanut

lääkkeesi - oletko syönyt - tuliko kusi - haluatko vielä ottaa yhden

yömyssyn konjakkia".

Näin joka aamu kysyy itseltään, missä mennään.

Pastori Jussilainen
 

 

 

 

 

 

MITÄ PASTORI JUSSILAISEN PÄÄSSÄ PYÖRII TÄNÄÄN?

27.8.2020

Yhtenä päivänä istuin sakaristossa kanttorin kanssa pikku pöhnässä.
Kanttori poikkes pihalle kuselle ja sinä aikana mulle pöllähti joukko
suuria kysymyksiä, joista päätin kysellä kanttorinkin mielipidettä.
Hänen tultua takaisin rupattelemaan ja kostuttamaan huulia hyvällä
viinillä aloitin kysymällä retorisen kysymyksen: Miten nykyajan ihminen
jaksaa kantaa kaikki suuret haasteet, joita julkinen keskustelu meille
asettaa joka päivä? Otetaan muutama esimerkki:

1) Luin lehdestä 22.8. uutisen: uusiutuvat luonnonvarat maailmassa ovat
tältä vuodelta loppu tänään. Nyt ollaan vasta elokuussa.
Tulevaisuudennäkymät näyttää huonolta.

2) Maailman väestön liikakasvu on tiedossa.

3) Nälänhätä vaanii yhä suurempia väestöryhmiä maailmassa.

4) Ilmastonmuutos on vakava uhka ihmiskunnalle.

5) Demokratia on monessa maassa uhattuna (USA - Kiina - Venäjä -
Lähi-Itä, lisää maita riittää lähempänä kuin luulemmekaan). EU:n
miljardin tukipaketti myllertää. Kansalaisilta ei kysytä, olemme ulkona
kuin lumikukko.

6) Uusi teknologia ja tekoäly alkaa olla pienen ryhmän käsissä ja
vallassa.

7) Maahanmuutto-ongelmat ovat vasta tulossa oven takana.

8) Korona kolkuttelee jokaisen oven takana.

9) Osa ihmisistä elää somessa, näpelöidään näppäimiä sormet veressä.

10) Iso osa ihmisistä on yksinäisyyden syövereissä.

11) Itsekkyys ja ylimielisyys kasvaa.

12) Olemmeko lopullisesti ulkopuolisia? Missä maailmassa elämme? Miten
pitää mieli ja järki kasassa? Pitääkö meidän vain uskoa, mitä meille
syötetään vai luotammeko siihen, että pystymme parempaan omaan
ajatteluun ja luottamaan yhteisöllisyyteen? Näitä huolia kannattaa
lusikoida vain pienellä teelusikalla.

Tulipahan tässä pitkä litania vakavia ongelmia, joita ihmiskunta joutuu
kohtaamaan. Tähän vuodatukseen haluan kuitenkin todeta: en aio hypätä
suohon. Totean kaikella vakavuudella, että kyllä maailmassa on
tapahtunut ja tapahtuu paljon myönteistä, mutta siihen on aihetta palata
toisessa rupatteluhetkessä silloin kun ei ole pöhnässä.

Tiedostan, että psykologit ja pyskologit ja muut maailmanparantajat
voivat kertoa, kuinka suuren taakan ihminen kestää. Tähän porukkaan ei
kuulu poliitikkoja. Taitaa olla hyväksi ihmiselle, ettei yritä kantaa
kaikkia suuria ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia hartioillaan. Jotkut vain
pohtivat, onko meillä tarpeeksi vessapaperia, onko ripsivärit oikeita,
pääsenkö tänä viikonloppuna Pariisiin viininmaistajaisiin, voinko käydä
katsomassa Kiteen pontikkatehtaan työntekijöiden pesäpallomatsia ensi
pyhänä, mitä ruokalajeja esitellään jokaisella tv-kanavalla 7 päivää
viikossa jne.

Nyt näyttää iloittavan lehdissä siitä, että markkinoille on tullut uusia
seksileluja, joista jokainen voi kotona nauttia niin, että peitot
pöllyää. Hesarikin näytti niitä suosittelevan. Ennen ei seksiin tarvittu
leluja. Kartanonherrat, piiat, rengit ja pojankoltiaiset nai niin että
pahnat pöllys. Jotkut tarinan mukaan paneskelivat lampaita. Kun olin 10
vanha, niin kuulin kylällä puhuttavan, että naapurikylän bussikuski oli
Käynyt navetassa paneskelemassa lehmää. Paljon on näitäkin suuria
pohdinnan aiheita. Kanttori totesi ja huokaili päätteeksi. Helppo sinun
on puhua kun sinun ei tarvitse töiksesi lukea ja puhua muuta kuin
vanhoja satuja, joihin mummot uskoo.

Vastauksia ei löydetä nyt, mutta mennään ulos torille tai tuopille
hyvien ystävien pariin. Kyllä ennenkin on pahasta krapulasta selvitty
yhdessä. Martti Luther totesi aikanaan: jos vaikka tietäisin, että
maailmanloppu tulisi huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.

Pastori Jussilainen

 

PASTORI JUSSILAINEN KUNTOILEE MAAHANMUUTTAJIEN PARISSA

16.8.2020

Me päätimme kanttorin kanssa mennä aamulenkille rantabulevardille, kun
ei ollut muutakaan tekemistä. Tää oli eka kerta moneen vuotte. Panin
koinsyömät veryttelyhousut ja vanhat aamutossut jalkka.

Se oli kauhee kokemus. Rantatiel oli tuhatmäärin valkoposkihanhia ja
paskakikkaroita pilvin pimein. Me punanenäset ja punaposkiset oltti ihan
hukas. Koronan takia ei kasvomaskeja tarvittu, mutta paskakokkareita
varten olisi pitänyt olla. Turvaväli hanhiin oli alle 10 senttimetriä.
Ne piti kovaa meteliä, puhetta niiltä tuli kuin
Krista Kiurulta ja Annika Saarikolta - mitään siitä ei saanut selvää. No
Kulmuni jäi mainitsematta, mutta "kuollut hevonen" ei tarvitse piiskaa.

Eduskuntakin on päättänyt, että täysistunnossa saa olla paikalla
kerrallaan vain 54 kansanedustajaa eli runsas neljännes edustajista. No
se riittäis normaalissakin tilanteessa. Näin hanhiakin tulisi rajoittaa.
Halla-Aho vihaa niitä vielä enemmän, ovathan hanhetkin maahanmuuttajia.

Sanoin kanttorillekin, että voi perkele, astuin paskaan melkein joka
askeleella. Totesin, että kyllä töissä saarnastuolin pöntössä olisi
helpompi olla, sakariston viinikellarista puhumattakaan. Me päätettiin
kanttorin kanssa, että pannaan kasvomaskit päähän ja ollaan karanteenis
sakaristos loppuvuosi.

Muuten noi rannassa olevat maahanmuuttajat ainakin vähenee syksyyn
mennessä. Kanttori kertoi lukeneensa juuri lehdestä, että
rovaniemeläisessä
yökerhossa 45 ihmistä sai koronatartunnan. Jos haluaaa olla ilkeä, voisi
sanoa: Menkää yökerhoon ja pysykää siellä!

ps. Valko-Venäjällä "rauhalliset" mielenosoittajat rikkovat paikkoja ja
ryöstävät kauppoja ja poliisit ampuu kumiluoteja ja taputtaa
persuksille. Joutais se Lukasenka jo jäähylle. Toisaalta taas Trump
ampuu kovilla, varsinkin mustia.

Meille tärkein uutinen on kuitenkin: Mitenkähän koronan käy? Se on
korkeemmas käres. Kasvomaskit ja huppu päähän. Sitten baanalle, ettei
tarvii sairaalassa katua. Muistakaa kuitenkin: jo antiikin roomalaiset
totesivat aikanaan "Memento mori".


Pastori Jussilainen

 

 

 

 

 

Pastori Jussilaisen Kevätpörriäinen v.2020


Kevät ja kesä ovat luonnossa liikkumisen riemullista kulta- aikaa. Vapun
pöhnät on lusittu. Näin päätimme kanttorin kanssa mennä luonnonhelmaan
metsään, koronaa pakoon. Kohteena oli Nuuksion luonnonsuojelualue.

Kaupasta ostettiin vähän muonaa, kaksi grillattua kanaa ja kaksi koppaa
Koffin A-ta, kassiin pantiin myös pari kossua, varmuuden vuoksi. No
ruokakassi oli kovin vaatimaton mutta emmehän me nyt syömään menty
mettään. Heti aluksi perille päästyämme rakennettiin laavu yöpymistä
varten. Käytiin taloksi.

Näin koronaviruksen aikana tuli mieleen kun aikanaan lauluntekijä
Veikko Lavi kertoi, miten pahasta flunssasta pääsee eroon. Menee
kalliolle, jossa on sammalta ja asettuu siihen mahalleen maate ja kaataa
kossua sammalmättäälle ja panee nenänsä mättäälle. Makaa siinä
muutaman tunnin niin kyllä flunssa lähtee.

Ehkä tämä resepti päteisi koronaankin. Tätä Veikon konstia voitaisiin
kokeilla. Sanoin kanttoorille, että kokeile sää ensteks. No se sammu
heti, jäin yksin kalliolle katsomaan auringon laskua. Menin laavuun
maate, kanttori jäi kalliolle.

No seuraavana päivänä meil loppu jo kalja ja kossu. Ne pari kananpoikaa
oli viel jäljel, muuten eväät oli loppu, mitä tehdä. Sit piti käydä
riu'ul ku maha alkoi ronklata. Siel me sit istuttiin vierekkäin
kanttoorin kans. Oli meil siin kuiteskin turvaväli ja hajurako, mut
hankalaa se riu'ulla oli kököttää. Siin riuul istuessa huomasin ku
kettu silmät pyöreinä katteli meitä kiven takaa ku Halla-aho
maahanmuuttajia ja näytti hampaitaan. Meinasin purota riu'ulta.

No kun kaljat ja muut juomat loppu oli pakko palata kotti vaikka
koronavirus vaanii. Onneks meillä sakaristossa on vielä muutama
ehtoollisviini, se on nyt tarpeen.

Kokemuksesta voin sanoa että luonnossa olo on ihmisille tärkeää. Tosin
meidän retki jäi aika lyhyeksi johtuen vähäisestä muonituksesta. Mutta
evästä pitää ottaa riittävästi mukaan. Jos pelkää riu'ulla istumista,
on syytä ottaa mukaan potta.

ps. älkää huiskiko pörriäisiä, ne ovat sinun ystäviä. Menkää metsään ja
viihtykää!

Pastori Jussilainen

 

 

 

23.4.2020 Kevättervehdys.

 

 

 

Pastori Jussilainen

Rajat kii - Portit kii - Korkit kii ja Napit kii

Hajahuomioita matkasta anopin kanssa lomalta Majorcalle. Meidän piti
vaimon kanssa mennä hääpäivän kunniaksi lomalle Majorcalle mutta muijaan
iski iskias, hän ei pystynyt lähtemään. No me sovittiin et mä meen
anopin kans lomal. Korona viruksesta ei ollut juuri tietoa, karensseista
puhumattakaan.

No meil tuli vaikeuksi loman alus. Kun tultiin hotelliin niin
vastaanotossa ollut mies kysyi heti et meinaatteks mennä samaan
huoneeseen ja onks toi tyttöystävä täyttäny 18 vuot. Mää sanosin et se
on täyttäny jo viime vuossadal 60 vuot. No siit selvittiin.

Ei mul siit anopist mittä seuraa ollu. Se halus vaan käyrä kirkos. No
en mää ny semmosse paikkaan halunnu mennä selvinpäin vapaa aikana kun en
kotonaka. Anoppi oli kova lutrama ton kaljankans. No ei se mul mittä
kuulu sen lutraaminen mut kun vessa oli hänel kokoaja käytös ja kuulu
pirunmoinen lorina. Kun oltti oltu siel päivän ni mää sanosin sil et nyy
mennä uima. Hän sano et en mää ainaska lähe mihinkkä uima.
No sit vaan istuttiin kuppilas.

Sit iski korona karantteeni. Voitte vain kuvitella mikä kaamea kokemus
se oli anopin kans karanteenis, pienes kopis. Anoppi pyöri aamust pitäen
ympyrää vaan alushousut jalas ja nahkaleilit roikku rinnuksil. Olis
pitäny laittaa jotkut suusuojukset sen suuhunkin kun se hörisi kokoajan.
Se hoki et mää en pääse enää varmaa koskaan kotti. Mää lohrutin sitä kyl
kovast ja sanosin et oot sä jo ollukki melkke 100 vuotta. No mää rupesin
sit vaan ottama kuppii ja odotin et anoppi rauhottuu, ihan niin kuin
kotonakin on tapana kun vaimo söheltää.

Muijal sit kotona sanoin et toi korona otti anoppia lujille , sil tuli
oikke suuret silmäpussit matkal. Muija sano mul et ei ne ole silmäpussit
ne on tissit ,sul on kans toi näkö heikentyny kovast tol matkal. Matkan
jälkke anoppi sano et hän tapasi yhren gigolon siel lomal ja nyt se
tulee käymään ja et mun täytty mennä sitä vastaan seutulan lentokentäl.
Mää kysysin et sissä sä sen gigolon tapasit. Hän sano et vessa jonos.
Hän oli antanut sille 6 euro et se pääsi vessaan. Loman lopussa anoppi
kertomansa mukaan se kans ollu jossain riippumatos puistos kattomas
tährei. Mää sanosin sil et kyl sä saat itte mennä sitä hakemaa kentält.
Anoppi sano et en mä sitä tunne enkä tierä minkä näkönenkään se on. Mä
sanosin anopil et unohretaan koko juttu. Nyt siitä ei ole puhuttu enää
sanaakaan. Missähän gigolo luuraa.

Anoppi sano matkan jälkke muijal et mun kans oli kiva olla lomal kun en
mä ryyppää kuin työaikana en lomal. Nyt me ollaan karanteenis
kaikki enemmän tai vähemmän. Meil kirkon miehil tämä on tuttua. Viime
aikoina kirkot on ollu tyhjinä muutenkin. Me ollaan kanttoorin kans
viime viikkoina vietetty karanteenis kaksistaan kirkon sakaristos.
Olemmme samalla tarkistaneet kirkon ehtoollis viinit miten ne on
selviytyneet talven yli.

Nyt mä olen ajatellut että mä panen ton kanttoorin karantteeniin kirkon
porstuaan. Laulakoon siellä yksikseen, niin on paree. Sanassakin sanotaa
Korittilais kirjeessä että Parempi on yksin maas kun porukal puus.
Kolehdin kerääminen on nyt myös kovin vakeaa kun turvavälit on pitkiä,
keppikään ei riitä. Täytyy juosta helmat hulmuten että saa edes muutaman
euron mummoilta.

Muija sano et sulla on varmaan koronakrapula kun sä olet jotunu olemaan
selvinpäin niin paljon kotona. Jotain outoa tässä toki on. Nyt on kohta
Vappu ja karenssit vissiin ainakin osittain jatkuu. Miten käy
vappumarssien. No havaintojeni mukaan ei paljon vaikuta, viime vuosina
turvavälit ovat olleet kovin pitkiä. Leipäjonot ovat olleet paljon
pitempiä. Todella surullista.

Herrat sanoo nyt että kyllä me tästä kuopasta noustaan. Samaa sanoi
meidän haudankaivaja kun työpäivä päättyi.

Sitten vaa ylös ja ulos lenkille. Ilosta mieltä.

Pastori Jussilainen